Don't cry because it is over, smile because it happened

Viime viikkoon on sisältynyt aikamoinen tunnemyrsky vitutuksesta, jännityksestä, ikävästä ja surusta aina onnellisuuteen ja kiitollisuuteen asti. Maanantaina meidän rakas Nasu nukkui pois ikuiseen uneen melkein 12 vuoden yhdessäolon jälkeen. Näin sen skypen kautta viimeisen kerran kopassaan tiikerin ja kaikkien muiden lempilelujen kainalossa niin täydellisenä. Aika kova paikka, sillä Nasu on ollut meille kaikille niin rakas ja kasvanut meidän kanssa yhdessä ja erikseen pikkutytöistä lähtien. Sillä oli varmasti paras elämä mitä koiralla vaan voi olla ja on hienoa miten paljon ihania muistoja näistä kaikista vuosista jäi. Tällä viikolla pidin erityisen paljon yhteyttä mun perheeseen ja ystäviin, mikä sai mut pysähtymään ja miettimään miten onnekas mä oikeasti olenkaan. Kun on hetken aikaa pois ja saa vähän etäisyyttä, sitä oikeasti vasta tajuaa mitä nenän edessä on eikä sitä aina osaa kunnolla arvostaa kuin vasta sitten kun sitä ei enää ole. Sen takia pitäisi muistaa joka päivä kertoa ja osoittaa se miten paljon toiset ihmiset ja elämän tarjoamat mahdollisuudet merkitsevät. Olen myös aika onnekas kun mulla on mahdollisuus tehdä elämässä sellaisia asioita mistä mä tykkään ja haluan, ja yhdistettynä kaikkeen tähän kannustaviin ihmisiin mun täytyy olla todella tyytyväinen <3 Isoja haleja ja pusuja kaikille raksuille siis.

Mun pikkuiset <3

Maanantaina aika rankan päivän päätteeksi olin luvannut Kalilille lähteä sen kanssa käymään Sheik Zayed Grand Mosquessa, kun se halusi viedä mut sinne. En ollut nähnyt moskeijaa muuta kun muutaman kerran ohi ajaessa ja vaikka iltapäivällä tuntuikin ettei tee yhtään mieli mennä oli aivan ihana kun kuitenkin lähdin. Moskeija on maailman kahdeksanneksi suurin, ja maailman suurin marmorista tehty rakennelma. Olen aikaisemminkin käynyt upeissa moskeijoissa kuten Istanbulin Sinisessä Moskeijassa, mutta tämä oli ehdottamasti älyttömin ikinä. Menimme sinne vasta yhdeksän jälkeen illalla, jolloin olimme melkein ainoat turistit ja tunnelma oli uskomattoman rauhallinen ja kaunis. Varsinkin yhdistettynä aiempiin päivän tapahtumiin pieni rauhoittuminen oli enemmän kuin paikallaan. Täytyy kuitenkin vielä vierailla moskeijassa päiväsaikaan, ja auringonlaskun aikaan se on varmasti erityisen kaunis. Siellä on myös meneillään valokuvakilpailu jossa pääpalkintona on vaatimattomat 80000 dirhamia eli 16000€, joten jos kävis jonkun voittokuvan räppäämässä ;) Kuvat jäivät tällä kertaa suurilta osin ottamatta, kun halusin vain nauttia tunnelmasta ja seurasta, mutta tässä teille muutama.

Mun koko viikko meni kyllä vähän huonoissa fiiliksissä kaiken suhteen, sillä kaikkien suru- ja ilokyynelten vuodattamisen jälkeen silmiini hyökkäsi pöpö tai hiekkaa tai jotain ja ne tulehtui tosi pahasti. Tätä on kyllä jo vähän odoteltu, sillä mun silmät ovat niin herkät aina kun olen ulkomailla ja ne tulehtuu aina. Nyt ehti kuitenkin mennä jo yli 5 viikkoa tulehtumatta! Joka aamu tällä viikolla heräsin silmät/silmä täysin vuoraantuneena kiinni ja aamurutiineiksi muodostui kylmän kananmunan pitäminen silmän päällä jotta nään kävellä töihin :D näytin kyllä niin möröltä ja koko pää tuntui räjähtävän. Sami ja Kumar oli kuitenkin herrasmiehiä ja toi mulle ihanaa intialasita ruokaa töihin (jälleen) ettei tarvitse poistua ihmisten ilmoille. Ei oikein huvittanut tai edes pystynyt koko viikolla tehdä mitään erityistä. Tämä liittyi myös aiemmin mainitsemaani vitutukseen, mutta ensimmäistä kertaa viime sunnuntaina mua oikeasti ärsytti olla täällä niin paljon. Mun rakkaat tytöt pelasivat itsensä välieriin ja mä en meinannut pysyä nahoissani täällä. On maailman ärsyttävintä seurata pelejä tulospalvelusta, sillä haluaisin itse olla näkemässä, kokemassa ja pelaamassa kaikki pelit sillä tuntuu että jään niin paljosta paitsi. Ensimmäistä, ja todennäköisesti viimeistä kertaa tällä viikolla tuntui että haluaisin olla jossain muualla kuin täällä.

Aude on tällä viikolla tehnyt ihan sairaasti töitä ja se on tullut tosi myöhään töistä joka ilta. Harmittaa tosi paljon kun viikolla koko aika menee pelkästään töiden tekoon, joten keskiviikkona menimme käymään Monte-Carlo Beach Clubilla Jazz-illassa Auden, Houdan ja mun uuden ihanan tuttavuuden Noran kanssa joka on töissä Norjan suurlähetystössä. Me ei viivytty kovin kauaa, mutta paikka oli aivan jokaisen kuulemamme kehun arvoinen. Mulla oli tosi huono olo ja tytöillä kauhea nälkä eikä siellä oikein hennonut syödä kun kaikki annokset olivat melkein 50€ luokkaa, joten lähdimme vietnamilaiseen syömään ja siitä kotiin unille. Jos haluaa viettää päivän beach clubilla se maksaa 60€. Aiomme kyllä joku päivä varmasti mennä, sillä käyttämällä Houdan Etihad-korttia saadaan varmasti reilusti alennusta sisäänpääsystä. Töiden nautiskelin elämästä samaan tapaan kuin kaikkina muinakin viikkoina. Kävelin rannalla ja kävin puntilla. Torstaina oli taas sählypäivä, ja mä koitan päästä joku päivä pelaamaan jääkiekkoa naisten joukkueen kanssa. Ehkä Omanin reissun jälkeen onnistuu!

  

Herkkua töissä <3

Nyt se löytyi!!!! Milk tea eli malesialaisittan te tarik ais. NAM

Torstain aamupala töissä :)

Silmäpuoli lähdössä pelailemaan

Tämä viikonloppu on otettu, ja otetaankin rennosti. Eilen kävin lääkärissä tämän silmän takia ja äsken kun heräsin se ei enää ollut täysin turvoksissa, niinkuin aiempina aamuina. Joten kyllä se elämä tästä voittaa! Eilen käytiin ostamassa Houdalle paikallisesta "kierrätyskeskuksesta" jääkaappi, sohva ja sänky jotka ovat kaikki alle vuoden vanhoja ja tosi hyväkuntoisia. Täällä ihmiset muuttavat niin paljon ja usein, kun työntekijöitä tulee ja menee jolloin huonekalut on kätevä laittaa kiertoon. Kaikki tavarat kotiinkuljetuksineen maksoi vain 400€ mikä on ihan uskomattoman halpa verrattuna siihen minkälaatuista kamaa Suomessa sillä saa tällaisesta second hand- storesta. Ei varmasti saa edes sellaista sänkyä ja patkaa jonka Houd osti. Odottakaapas kun näätte ne paikoillaan! Houdn asunto on siis ihan uudessa Gate Tower- pilvenpiirtäjä kompleksin ensimmäisessä tornissa tietenkin kerroksessa 21 ;) Oon muuten unohtanut sanoa että yllättäen meidän suurlähetystö on kerroksessa 12.. :D Koko Al Reem-island on rakennusvaiheessa ja parin vuoden päästä se tulee olemaan Abu Dhabin uusi keskusta. Ihan älyttömiä rakennelmia tuloillaan. Käytiin siis Houdan ihanassa kämpässä ihastelemassa ja vietettiin meidän uuden kodin allasosastolla koko päivä mun silmää parannellessa ;) Illalla käytiin Gho Chossa syömässä ja tultiin kotiin unille. Jos Audekin tuosta kohta heräilisi niin lähdetään käymään Lulussa ruokaostoksilla ja nautitaan vielä vapaapäivästä. Ensi viikko onkin vain neljän päivän mittainen sillä meidän nokka suuntaa pienelle lemmenlomalle Omaniin! Oon kyllä tästä viikosta ollut henkisesti ja fyysisesti niin väsynyt, että pieni rentoutuminen on ollut ja on enemmän kuin paikallaan. 

Ja katsokaapas mitkä näkymät....

Koko Al Reem island on vielä rakennusvaiheessa

Gate- Towers. Vähän apinoitu Singaporen marina bay sandsista ;)

Rakkaita terveisiä kotiin kaikille murusille <3 mietin teitä joka päivä täällä. Pusuja.

If I was a man....

Voisin ihan hyvin kuvitella tulevaisuudessa asuvani ja työskenteleväni ulkomailla. Varsinkin täällä ollessa olen tajunnut miten hienoa olisi työskennellä kansainvälisessä työpaikassa joissa haasteet ovat suuria, niin erilaisten ihmisten tapaaminen on huikeaa ja vielä ihana keli, paljon mahdollisuuksia tehdä erilaisia asioita ja menestyä, ansaita rahaa. Rakastan matkustamista ja uusien paikkojen ja kokemusten kartuttamista ylipäänsä, ja jos salibandya ei laskettaisi voisin nauttia ihan samanlaisesta ja miksei jopa mielenkiintoisemmastakin elämästä ulkomailla. Kaikella on kuitenkin kääntöpuolensa, jonka olen tajunnut myös täälläkin ollessa. Kääntöpuolia on useita mutta nyt täytyy avautua siitä joka minua itseäni kaivertaa kaikken eniten. Tämä ei ole syy miksi en voisi muuttaa ulkomaille, ehkä vaan suurin asia miksi harkitsisin muuttamista tänne Lähi-idän alueelle tai erityisesti Aasiaan. Syy on se että en ikinä voisi näyttää tai tuntea oloani paikalliseksi. Joka päivä esimerkiksi kadulla kulkiessani kohtaan paljon katseita ja puheita erityisesti miehiltä jotka tuijottavat ja supisevat jotain arabiaksi, tai Aasiassa jotka huutelevat törkeyksiä ja tulevat aivan liian lähelle. Täällä tai suuremmissa kaupungeissa ongelma ei ole niin suuri, koska täällä kulkee paljon muitakin minun näköisiä naisia. Vaikka puhuisin arabiaa, olisin ruskettunut tai vaikka kuinka olisin asunut täällä monta vuotta, näyttäisin muiden silmiin aina siltä samalta länsimaalaiselta prostituoidulta turistilta jolle voi huudella törkeyksiä tai tuijottaa niin kuin ei olisi ikinä nähnyt sinisiä silmiä. Ongelma on siinä, etten halua olla huomion keskipisteenä, tai näyttää erilaiselta tai varsinkaan käyttäytyä sillä tavalla. En tiedä miten kauan jaksaisin olla jatkuvasti varuillaan tai aina joutua olemaan ilkeä jotta saisin olla rauhassa, kun ei- sanaa ei täällä tunneta.

Eilen ihan viimeistään tajusin sen, kun kävimme Auden kanssa museossa täällä Abu Dhabissa. Halusimme olla rauhassa, kahdestaan ja jutella näkemistämme kuvista ja kokemuksista. Museossa turistioppaana työskentelevä mies tuli ystävällisesti kertomaan meille historiasta tarkemmin ja kulki sitten väkisin meidän perässä koko ajan museossa. Aluksi hän oli ihan mukava, mutta jatkuvasti puheensa lomassa hän alkoi kysyä meistä ja minusta yksityiskohtaisempia kysymyksiä miksi olemme täällä, mitä teemme ja missä asumme. Vastasin aina hyvin ympäripyöreästi ja yritin olla ystävällinen mutta normaali. Hän alkoi kaivaa omaa puhelintaan taskustaan ja kysyi ainakin 5 kertaa että sopiiko että ottaa meistä kuvan yhden kuuluisan taulun edessä ja voi sitten lähettää sen minulle. Kun sana ei muuten mennyt perille, sanoin aika ilkeästi että ei kiinnosta, ja jos haluaisin kuvan meistä, en ikinä ottaisi sitä sen limaisen äijän puhelimella koska se jäisi myös sille, mikä siinä ideana tietysti olikin. Tästäpä se ei kuitenkaan lannistunut, vaan heti tämän jälkeen hän osoitti punaista kohtaa Auden olkapäässä ja kysyi onko se palanut. Ihan viimeinen tikki oli kun se koski mun hiuksiin ja kaulaan siirtääkseen hiukset pois edestä jotta näkisi miltä mun iho näyttää. Heilautin sen käden kauemmas ja sanoin että nyt riittää ja lähdettiin nopeasti kävelemään pois koska en jaksanut sitä enää. Vielä perään hän huusi että onko mulla whatsappia tai facebookia, enkä enää vastannut mitään tai katsonut sinne päin. Olisi siis alusta alkaen pitänyt olla tällekin äijälle ilkeä, niin se olisi ehkä tajunnut. Ei ehkä näin kerrottuna vaikuta mitenkään isolta jutulta, mutta kun tällaista tapahtuu joka päivä oikeastaan ihan sama minne menen niin se alkaa pikku hiljaa kaivertamaan. Luulisi että edes hyvin pukeutunut ja koulutettu fiksun oloinen museon opas osaa käyttäytyä.

Jos menen Cornichelle yksin, menen aina sellaiseen paikkaan jossa saan olla rauhassa, eli mahdollisimman reunaan rantaan jotta mun ohitse ei olisi pakko kenenkään kulkea rannalla kävellessään. Tämä taktiikka ei kuitenkaan paikallisiin pure, sillä esimerkiksi maanantaina kahden tunnin aikana kaksi poikaa eri aikaan tulivat kävelemään edestakaisin 30 metrin matkaa juuri siihen minun kohdalleni. No, ranta ei ole minun joten en voi siitä mitään sanoa ja yleensä toivon että mies tulisi heti sanomaan minulle jotain jotta voin ajaa sen pois. Yleensä he aloittavat "heyy whats your name" johon vastaan että voisitko jättää rauhaan ja mennä pois. Aiemmin tein sen virheen, että erehdyin vastaamaan johonkin esitettyyn kysymykseen normaalisti, ja sen jälkeen miehestä ei pääse enää eroon. Viime viikolla yksi äijä jäi siihen mun viereen istumaan enkä mä päässyt siitä tilanteesta mitenkään muuten eroon kuin laittamalla vaatteet nopeasti päälle ja lähtemällä. Mua inhottaa olla heti ilkeä, kun ne ei kuitenkaan mulle mitään pahaa ole tehnyt tai sanonut, ja aina mietin jospa tällä kertaa se olisikin joku erilainen tai vaikka hauskaa juttuseuraa. Mutta ei. Mahtaa olla niin rankkaa olla tuollainen mies! Käy vähän sääliksi. Just eilen mietittiin miten monta kertaa päivässä ne joutuvatkin torjutuiksi ja silti vaan jaksavat yrittää hahhah. Sen kyllä yleensä näkee heti päällepäin että kenelle kannattaa jutella, sillä se riippuu tosi paljon mistä on kotoisin. Tällainen pieni avautuminen tällä kertaa. Se on niin inhottavaa kun kadulla saa niin paljon katseita, joutuu aina miettiä että onkohan joku vaate huonosti tai hammastahnaa naamassa :D Tähän väliin kevennykseksi pääsette tutustumaan mun päivittäiseen ruokavalioon:

Aamupala

Lounas, maanantaina biitsillä kun pääsin jo 12 ylitöiden takia

Työpäivän ja puntin jälkeen vähän välipalaa, eli sama näköjään ku aamupala melkein

Auden kanssa illalliselle tai.....

Business- buffet illalliselle konferenssien jälkeen aijjaiiijai 

Mutta on täällä ihania ja ystävällisiäkin miehiä. Meidän töissä olevat Sami ja Kumar on ihan huippuja, ja jottei vaan pääsisi laihtumaan ne tuo mulle töihin aina kaikkea intialaista ruokaa maistettavaksi. Torstai-aamuna kerroin kyllä mun mahan olevan ihan täysi mutta sainpa vielä lämpimän aamiaisen työkoneen ääreen. Aiemmin tapaamani Sahin oli lähettänyt mulle eräänä iltana viestin kun olin jo nukkumassa että meidän respassa on mulle asiaa aamulla. Siellä oli suklaapaketti jonka sisällä oli viesti missä luki; tajusin että kävelet joka aamu töihin, joten tässä sulle vähän matkaevästä. Se myös aiemmin lähetti mulle kaksi kirjaa, kun kerroin sille joskus aiemmin haluavani jonkun hyvän kirjan mitä lukea rannalla. Se on ainakin kuunnellut mun juttuja! Toivottavasti se ei enää lähetä mitään, muuten tuntuu että jään jotain velkaa haha. Kalil ja Handre on myös ihan huippuja kun ne vie meitä uusiin paikkoihin ja opettaa todella viisaita brasilialaisia juttuja.... Eli tiivistettynä, täytyy vaan löytää oikeat tyypit kenen kanssa hengailla.

Intialainen aamupala A'la Sami. Ihan sikahyvää muuten! Ja mun ruusut taustalla uudessa työhuoneessa

Joskus ja yleensä on kyllä kätevää olla nainen ja siitä hyötyy ja pystyisi hyötymään todella paljon täällä. Ovet avataan, saadaan syödä erikseen rauhassa omassa huoneessa ravintolassa jos haluaa, taksikuskit ottaa meidät mielummin kyytiin toisten nenän edestä..... :D Esimerkiksi baareissa ei tarvitsisi ikinä käyttää omaa rahaa, mutta mieluummin maksan sen oman juoman kun käytän energiaa juttelemalla joillekin ällöille miehille turhanpäiväisiä. Onneksi me ollaan oltu nyt vain Kalilin ja Handren kanssa baarissa, niin ne kyllä pelottaa useimmat pyrkyrit pois. Eilen illalla ne piti meille ihan kunnon Jiu-Jitsu itsepuolustus alkeiskurssin :D Hyvä osata muutamat muuvit niin pääsee otteesta irti jos on tarvetta. Toivottavast ei oo! Mut hauskaa meillä ainakin oli. Torstaina käytiin leffassa, ja Shangri-La nimisessä hotellissa ja siellä baarissa yksillä. Se oli jälleen kerran vähän liian hieno paikka. Kaikki parhaimmat paikat on pois päin keskustasta, yleensä aika kaukana omassa rauhassa rannalla ja upeiden maisemien lähellä. Ei tulisi varmaan käytyä, ainakaan niin monissa paikoissa jos pojat ei meitä noihin veisi, sillä täällä on tosi kätevä jos on oma auto, bensa on todella halpaa (jotain 50 senttiä litra) ja parastahan on tietysti seura kun samalla voi jutella ja ihmetellä maisemia ja paikkoja tai vaikka pysähtyä jonnekin. Meidän piti mennä Al maya saarelle beach partyihin perjantaina, mutta koska keli on ollut todella hiekkapölyistä ja tuulista kolme päivää, ei sinne oo mitään järkeä mennä ja kaikki rantapaikat ovatkin olleet suljettuina. Hiekka pölisee aavikolta ja sitä on aivan joka paikassa, eikä näkyvyyskään ole kovin hyvä. Perjantaina mentiin siis aamulla jälleen nami brunssille Auden kanssa, ja päätettiin mennä Marina Mallille ihan vaan pyörähtämään ostoksilla. No siellähän vierähti 5 tuntia :D Täällä kyllä tällaisilta yleensä ei niin innokkailta shoppailijoilta lähtee kyllä myös aika helposti lapasesta. Niiiin hyviä vaatekauppoja mitä ei ole Suomessa, ja hinnat kohdallaan. Ihanaa! Että tytöt tulukeehan tänne! Shoppailun jälkeen otettiin kuvia Emirates Palacesta ja käytiin syömässä sushia <3
Kaikki on kuitenkin paremmin kuin hyvin, eli isi ja äiti ei tartte pelätä! :D Nuo paikalliset miehet on vaan niin rasittavia yleensä ja niitten jatkuva pois ajaminen ottaa pannuun........ Loppuun sitten kuvapläjäys loppuviikolta here you are:

Perjantaibrunssi <3

Golfkärryn kyydissä Shangri-Lassa kiertoajelulla

Hyvin näkyy! Mutta ihana Shangri-La'n oma beach

Shangri-la (kuva googlesta). Grand mosque näkyy tuon lahden ylitse. Ihana paikka!

Sushi-mesta. Ihana paikka meren rannalla!

Emirates Palace

Nyt ihan itse ottamat kuvat. Ei ihan niin hyvä kun toi googlen...

Irtokarkki sweeet factory! :D harmi ku ei ollut kunnon salmiakkia. Hetelmäkarkkien ystäville hyvä valikoima

Ja huomenna ei muutakun töihin! Meille vaihtui siis koko sisustus viime viikolla, kun suomalainen arkkitehti suunnitteli koko toimiston uudelleen. Oli outoa kun melkein koko viikon oli niin paljon suomalaisia pyörimässä. Siksi pääsin maanantaina jo 12 kun yksi firma tuli hakemaan kaikki vanhat kalusteet pois niin meillä ei ollut enää tuoleja tai työpöytiä, ja oon tehnyt iltaisin niin paljon ylitöitä edustamalla noissa konferensseissa, niin sain puolikkaan vapaapäivän. Uudet kalusteet tulivat arkkitehdin mukana suomesta tiistaina ja aii että kun näyttää kotoisalta <3 kaikki huonekalut on iskusta, taulut marimekosta ja kaikki pienet yksityiskohdat Iittalan. Voin postailla joskus tänne kuvia suurlähetystöstä. Oon tehnyt jo yli 50 viisumiakin kaiken muun lisäksi. Kävin myös sellaisen koulutuksen niin voin tehdä oleskelulupia. Niinpä vaan pyörähti kuukausi jo täällä eikä tunnu missään! Kahden viikon päästä Omanin reissu, ja kuukausi vielä niin äiti tulee! Jeee! Pusuja ja haleja kaikille murusille <3

To live is the most rarest thing in the world. Most people just exist.

Jos jotain menettää (spotify) niin yleensä saa jotain kivaa tilalle! Nimittäin kunnon proteiinijukurttia ja leipää! Me happy. Löysin nimittäin LuLusta lähes neljän viikon etsimisen jälkeen vihdoinkin jotain vähän kotoisampaa. Ei sillä että ikävä olis kyllä yhtään, mutta voitteko kuvitella esimerkiksi sen fiiliksen kun eilen maistoin fazerin sinistä töissä kuukauden suklaatauon jälkeen :D pienestä se ihminen voi olla iloinen. Kannatti kyllä herätä töihin, sillä suurlähettilään suklaaterveisten lisäksi sain ihan oman kukkalähetyksenkin naistenpäivän kunniaksi. Nyt kyllä elämä ja olo täällä maistuu oikein maukkaalle, eikä pelkästään ruoan takia.

Viime viikko meni taas vaihteeksi aika hirmuista kyytiä ja tehtiinkin kyllä vaikkas mitä! Kävimme tosiaan Sahinin kanssa Emirates Palacella ja se paikka oli kyllä aika huikea. Yhteensä yli kilometrin pitkä hotelli-ostoskeskus-ravintola-viihdekeskus- kompleksi, jonka rakentamiseen on käytetty vaatimattomat 6 biljoonaa dollaria.. Tähän hotelliin on käytetty maailman toiseksi eniten rahaa ja voiton vie vain paikka jossa olenkin jo käynyt nimittäin Singaporen Marina Bay Sands. Voitte rullailla niihin mun viime vuoden singaporepostauksiin jos ei muistu mieleen miltä siellä näytti.. ;) Yritettiin päästä livahtamaan sinne hotellin puolelle jotta oltaisiin nähty miltä siellä näyttää mutta ei sitten ihan onnistuttu. Yhden yön hinta maailman ainoassa seitsemän tähden hotellissa oli Sahinin veikkauksen mukaan jotain 3000€... Ihan hullua rahan haaskausta! Ja sitä paitsi puolet tuosta rakennuksesta on vaan tyhjää hallia tai käytävää hahaa. Mutta olihan se upea. Täytyy mennä ottamaan joskus uudestaan vähän parempia kuvia kun silloin en malttanut. Emirates Palacen tien toisella puolella on yhdet Abu Dhabin tunnetuimmista maamerkeistä, Etihad Towers, joista yhdessä on 62 kerroksessa Ray's Bar. Mä niiin rakastan kaupunkinäkymää kun on pimeää ja kaikki valot näkyy, sitä on niin mukava katsella. Hississä meinasi kyllä vähän hirvittää! Testattiin sormiruokatarjonnasta kevätkääryleitä ja beef- burgereita, oli kyllä aivan sikahyvää! Ja ei edes mitenkään erityisen kallista. Tosin katsottiin niitä joidenkin juomien hintoja, yksi drinkki 12,500 dirhamia eli n. 2500€. Tulisi aika kalliit kännit. Täällä Etihad airways sponsoroi jokaikistä paikkaa ja tapahtumaa, ja sillä on todella hyvä maine ympäri maailmaa. Harmi vaan että Qatar airways vei juuri vuoden lentoyhtiön tittelin itselleen haha. Yhtiö tarjoaa sen työntekijöille ihan sairaita etuja, ja esimerkiksi Houdalla on sellainen työntekijän perhekortti, jonka jokainen työntekijä voi antaa valitsemalleen henkilölle käyttöön. Kortilla saa tässä kaupungissa lähes kaikista ravintoloista, nähtävyyksistä ja tapahtumista ihan todella tuntuvia alennuksia, esimerkiksi laskusta -25% mikä on aika tosi paljon. Tosin niillä lentoemäntinä työskentelevillä naisilla naimisiin meneminen tai raskaaksi tuleminen on kiellettyä tai saa potkut. Jes. Ei se yhteiskunta näköjään pyöri sillä tavalla että kaikilla olis samanlaiset ihmisoikeudet!

Emirates Palace.  Tämä kuva on ihan suoraan googlesta.

Spring rolls & beef burgers

Etihad towers

Torstaina kävin töiden jälkeen pelailemassa taas sählyä, ja olin työviikosta aivan sikaväsynyt. Lähdettiin kuitenkin Auden töiden jälkeen illalla Kalilin ja Handren kanssa The One nimiseen yökerhoon Yas-Islandille siihen ferrari worldin ja waterparkin viereen. Pojat olivat aiemmin kertoneet että ilman naisia sinne on turha koittaa sisälle, sillä kun naisista on baarissa pulaa niin pelkkiä miehiä tuskin yksinään otetaan sisälle. Baarin edessä oli pari aika hienoa ferraria ihan btw.. Ovella oli aivan hirveän pitkä jono aivan jäätävän näköisiä (siis oikeasti niin hirveitä) naisia ja niiden mukana kaikkia ällöjä paikallisia miehiä. Itsekin bleiseriin ja mekkoon pukeutuneena tunsin itseni niiiiin tavikseksi, kun katselin niitten muikkeleitten menoa. Täällä ei kyllä missään tilaisuudessa voi olla ylipukeutunut ihan sama olitko menossa keilaamaan, bisnesillalliselle, yökerhoon tai taidenäyttelyyn niin aina pitää näyttää ihan sikahyvältä... Ei oo ihan sama meno kun suomessa kun voi ihan reippaasti lähteä kaljalle vaikka crocsit ja kollarit jalassa. Joskus kauneudesta on kyllä hyötyä, sillä aika näppärästi päästiin koko jonon ohi pojat meidän siivellä! Ilta oli oikein mukava ja baari aivan huikean hieno. Kalil oli siis meidän kuskina mutta kotimatkaan menikin vähän kauemmin aikaa, sillä Kalilin erittäin huono suunnistustaito yhdistettynä perseestä oleviin tienviittoihin eivät olleet kovin hyvä yhdistelmä. Suurin osa tienviitoista on vaan arabiaksi ja kun kerran ajettiin johonkin väärälle moottoritielle ei siitä pääse kääntymään pois vaan eksyttiin johonkin aina kauemmas kaupungista ihan keskelle ei yhtään mitään. :D Mä ehdin ottaa siinä välissä jo puolen tunnin nokoset kun väsytti aiiiivan sikana, niin en sitten tiedä miten me päästiin pois sieltä. Oltiin kotona kuitenkin jo joskus viiden aikaan haha. Perjantaiaamuna nukuttiin pitkään ja mentiin Auden kanssa brunssille meidän lähellä olevaan Cafe Arabiaan. Ihana paikka ja niiiiiin hyvää ruokaa! Istuttiin, syötiin ja juteltiin melkein kaksi tuntia, ja koko paikka oli ihanan hiljainen ja rauhallinen. Ruoka oli todella hyvää ja edullista (14€ koko setti), kun esimerkiksi Cornichen lähellä turistien täyttämissä hotelleissa melun keskellä sellaisesta saa pulittaa helposti 60€. Loppupäivä meni rannalla, ja vein Auden vielä Ray's Bariin jotta sekin saisi nähdä ne upeat maisemat!

Jälkkäripöytä

Lauantaina lähdettiin bussilla käymään Al Ainissa ihan huvikseen katsomassa aika perinteistä ja oikeasti paikallista arabialaista kaupunkia. Sheikki on myös kotoisin sieltä ja käytiin sen synnyinkodissa visiitillä. Käytiin myös museossa ja tajuttiin että tällä maalla ei oikeasti ole minkäänlaista historiaa. 85% koko maasta on ulkomaisia lähinnä Intiasta, Pakistanista, Libanonista tai joistain muista maista tästä lähialueilta. Nähtiin kuva Abu Dhabista vuodelta 1970 ja silloin täällä ei ollut mitään muuta kuin hiekkaa. Voitteko käsittää, että se on VAIN 40 vuotta sitten!!?? Kaikki on rakennettu aivan tyhjästä ja suoraan tällaiseksi miljoonakaupungiksi. Silloin 70-luvulla ne vielä joi savimukeista jotka ne olivat tehneet itse ja teki kauppaa taateleilla ja kameleilla. Sitten porukka miettinyt että hei mihis me kaikki nää öljymiljoonat käytettäisiin ja tässä tulos. Aika uskomatonta! Mielestäni tämä kaupunki ja maa on todella toimiva suhteessa siihen miten kaikki mahdolliset erilaiset kulttuurit on saatu sopeutettua yhteen paikkaan. Siksi täällä lainsäädäntö on todella tiukka ja esimerkiksi käyttäytymistavat todella ohjeistettuja. Mun olo täällä on ainakin tosi turvallinen, tottakai aina pitää olla varovainen mutta täällä ei tarvitse pelätä taskuvarkaita tai sitä että joku tulisi kadulla esimerkiksi ahdistelemaan, koska pelote siitä että joku soittaa poliisit tai muut ihmiset näkevät/tekevät sulle jotain on niin suuri. Pelkästään ylinopeus on todella suuri asia, ja liikennettä täällä valvotaan todella paljon. Luin juuri lehdestä eilen että yhdeltä turistilta löytyi 4 kiloa heroiinia ja se sai kuolemantuomion. Kävimme myös eläintarhassa ja bazaarissa ja syötiin tietysti. Matka menikin bussissa mukavasti nukkuessa. Oli niin ihanan rentouttava viikonloppu!

Älkää kysykö :D 

Sheikin kotipiha

Ja siitä. Koko tämä setti vain 4€ per nuppi nam nam

Tässä mun lempieläin eläintarhasta, niin söpö!

Sunnuntaina töiden jälkeen olin hoitamassa meidän ensimmäisen virkamiehen kaksivuotiasta poikaa, kun se kävi miehensä kanssa yhdessä taidenäyttelyssä. Meillä oli oikein mukavaa yhdessä kun leikittiin legoilla ja katsottiin mun puhelimella Happeen miesten peliä :D hyvä hoitotäti siis. Sillä oli myös oma sählymaila ja tuli niin Oskaria ikävä kun alkoi olla laukaukset vähän samaa laatua ettei oikein tiedä miten iso alue pitäisi eristää jotta selviydyttäisiin suuremmilta esine ja henkilövahingoilta. Meillä on ihan hirveästi suunnitelmia loppuviikolle, ihanaa! Houd löysi itselleen vihdoin ja viimein asunnon täältä Abu Dhabista, joten luvattiin lähteä Auden kanssa avuksi ikeaan shoppailureissulle, sillä se asunto ei ole kalustettu eikä sillä ole yhtään ainutta haarukkaa tai sohvaa tai mitään muutakaan huonekalua. Siinä kämpässä on sauna!!! Jeeeee! ja uima-allas. Joten ei ole kovin vaikea arvata mistä meidät joka viikonloppu tästä lähtien löytää......  Loppuun vielä ilouutisia, sillä Vapaudenkadun kela odottaa jälleen työntekijäänsä kesäksi, joten voi siis ihan huoletta tuhlata kaikki rahat täällä :D Mulla olisi niiiin paljon kerrottavaa mutta nyt ei vaan enää jaksa kirjoittaa. Joskus toiste sitten kun taas ehtii. Loppuun vielä kuvia viime päiviltä. Pusuja! 

Sunnuntaiterveiset Suomesta

Ja tunti suklaaterveisten jälkeen terkkuja Turkista

Summer is here!

Eve's residence is up there..