Don't cry because it is over, smile because it happened

Viime viikkoon on sisältynyt aikamoinen tunnemyrsky vitutuksesta, jännityksestä, ikävästä ja surusta aina onnellisuuteen ja kiitollisuuteen asti. Maanantaina meidän rakas Nasu nukkui pois ikuiseen uneen melkein 12 vuoden yhdessäolon jälkeen. Näin sen skypen kautta viimeisen kerran kopassaan tiikerin ja kaikkien muiden lempilelujen kainalossa niin täydellisenä. Aika kova paikka, sillä Nasu on ollut meille kaikille niin rakas ja kasvanut meidän kanssa yhdessä ja erikseen pikkutytöistä lähtien. Sillä oli varmasti paras elämä mitä koiralla vaan voi olla ja on hienoa miten paljon ihania muistoja näistä kaikista vuosista jäi. Tällä viikolla pidin erityisen paljon yhteyttä mun perheeseen ja ystäviin, mikä sai mut pysähtymään ja miettimään miten onnekas mä oikeasti olenkaan. Kun on hetken aikaa pois ja saa vähän etäisyyttä, sitä oikeasti vasta tajuaa mitä nenän edessä on eikä sitä aina osaa kunnolla arvostaa kuin vasta sitten kun sitä ei enää ole. Sen takia pitäisi muistaa joka päivä kertoa ja osoittaa se miten paljon toiset ihmiset ja elämän tarjoamat mahdollisuudet merkitsevät. Olen myös aika onnekas kun mulla on mahdollisuus tehdä elämässä sellaisia asioita mistä mä tykkään ja haluan, ja yhdistettynä kaikkeen tähän kannustaviin ihmisiin mun täytyy olla todella tyytyväinen <3 Isoja haleja ja pusuja kaikille raksuille siis.

Mun pikkuiset <3

Maanantaina aika rankan päivän päätteeksi olin luvannut Kalilille lähteä sen kanssa käymään Sheik Zayed Grand Mosquessa, kun se halusi viedä mut sinne. En ollut nähnyt moskeijaa muuta kun muutaman kerran ohi ajaessa ja vaikka iltapäivällä tuntuikin ettei tee yhtään mieli mennä oli aivan ihana kun kuitenkin lähdin. Moskeija on maailman kahdeksanneksi suurin, ja maailman suurin marmorista tehty rakennelma. Olen aikaisemminkin käynyt upeissa moskeijoissa kuten Istanbulin Sinisessä Moskeijassa, mutta tämä oli ehdottamasti älyttömin ikinä. Menimme sinne vasta yhdeksän jälkeen illalla, jolloin olimme melkein ainoat turistit ja tunnelma oli uskomattoman rauhallinen ja kaunis. Varsinkin yhdistettynä aiempiin päivän tapahtumiin pieni rauhoittuminen oli enemmän kuin paikallaan. Täytyy kuitenkin vielä vierailla moskeijassa päiväsaikaan, ja auringonlaskun aikaan se on varmasti erityisen kaunis. Siellä on myös meneillään valokuvakilpailu jossa pääpalkintona on vaatimattomat 80000 dirhamia eli 16000€, joten jos kävis jonkun voittokuvan räppäämässä ;) Kuvat jäivät tällä kertaa suurilta osin ottamatta, kun halusin vain nauttia tunnelmasta ja seurasta, mutta tässä teille muutama.

Mun koko viikko meni kyllä vähän huonoissa fiiliksissä kaiken suhteen, sillä kaikkien suru- ja ilokyynelten vuodattamisen jälkeen silmiini hyökkäsi pöpö tai hiekkaa tai jotain ja ne tulehtui tosi pahasti. Tätä on kyllä jo vähän odoteltu, sillä mun silmät ovat niin herkät aina kun olen ulkomailla ja ne tulehtuu aina. Nyt ehti kuitenkin mennä jo yli 5 viikkoa tulehtumatta! Joka aamu tällä viikolla heräsin silmät/silmä täysin vuoraantuneena kiinni ja aamurutiineiksi muodostui kylmän kananmunan pitäminen silmän päällä jotta nään kävellä töihin :D näytin kyllä niin möröltä ja koko pää tuntui räjähtävän. Sami ja Kumar oli kuitenkin herrasmiehiä ja toi mulle ihanaa intialasita ruokaa töihin (jälleen) ettei tarvitse poistua ihmisten ilmoille. Ei oikein huvittanut tai edes pystynyt koko viikolla tehdä mitään erityistä. Tämä liittyi myös aiemmin mainitsemaani vitutukseen, mutta ensimmäistä kertaa viime sunnuntaina mua oikeasti ärsytti olla täällä niin paljon. Mun rakkaat tytöt pelasivat itsensä välieriin ja mä en meinannut pysyä nahoissani täällä. On maailman ärsyttävintä seurata pelejä tulospalvelusta, sillä haluaisin itse olla näkemässä, kokemassa ja pelaamassa kaikki pelit sillä tuntuu että jään niin paljosta paitsi. Ensimmäistä, ja todennäköisesti viimeistä kertaa tällä viikolla tuntui että haluaisin olla jossain muualla kuin täällä.

Aude on tällä viikolla tehnyt ihan sairaasti töitä ja se on tullut tosi myöhään töistä joka ilta. Harmittaa tosi paljon kun viikolla koko aika menee pelkästään töiden tekoon, joten keskiviikkona menimme käymään Monte-Carlo Beach Clubilla Jazz-illassa Auden, Houdan ja mun uuden ihanan tuttavuuden Noran kanssa joka on töissä Norjan suurlähetystössä. Me ei viivytty kovin kauaa, mutta paikka oli aivan jokaisen kuulemamme kehun arvoinen. Mulla oli tosi huono olo ja tytöillä kauhea nälkä eikä siellä oikein hennonut syödä kun kaikki annokset olivat melkein 50€ luokkaa, joten lähdimme vietnamilaiseen syömään ja siitä kotiin unille. Jos haluaa viettää päivän beach clubilla se maksaa 60€. Aiomme kyllä joku päivä varmasti mennä, sillä käyttämällä Houdan Etihad-korttia saadaan varmasti reilusti alennusta sisäänpääsystä. Töiden nautiskelin elämästä samaan tapaan kuin kaikkina muinakin viikkoina. Kävelin rannalla ja kävin puntilla. Torstaina oli taas sählypäivä, ja mä koitan päästä joku päivä pelaamaan jääkiekkoa naisten joukkueen kanssa. Ehkä Omanin reissun jälkeen onnistuu!

  

Herkkua töissä <3

Nyt se löytyi!!!! Milk tea eli malesialaisittan te tarik ais. NAM

Torstain aamupala töissä :)

Silmäpuoli lähdössä pelailemaan

Tämä viikonloppu on otettu, ja otetaankin rennosti. Eilen kävin lääkärissä tämän silmän takia ja äsken kun heräsin se ei enää ollut täysin turvoksissa, niinkuin aiempina aamuina. Joten kyllä se elämä tästä voittaa! Eilen käytiin ostamassa Houdalle paikallisesta "kierrätyskeskuksesta" jääkaappi, sohva ja sänky jotka ovat kaikki alle vuoden vanhoja ja tosi hyväkuntoisia. Täällä ihmiset muuttavat niin paljon ja usein, kun työntekijöitä tulee ja menee jolloin huonekalut on kätevä laittaa kiertoon. Kaikki tavarat kotiinkuljetuksineen maksoi vain 400€ mikä on ihan uskomattoman halpa verrattuna siihen minkälaatuista kamaa Suomessa sillä saa tällaisesta second hand- storesta. Ei varmasti saa edes sellaista sänkyä ja patkaa jonka Houd osti. Odottakaapas kun näätte ne paikoillaan! Houdn asunto on siis ihan uudessa Gate Tower- pilvenpiirtäjä kompleksin ensimmäisessä tornissa tietenkin kerroksessa 21 ;) Oon muuten unohtanut sanoa että yllättäen meidän suurlähetystö on kerroksessa 12.. :D Koko Al Reem-island on rakennusvaiheessa ja parin vuoden päästä se tulee olemaan Abu Dhabin uusi keskusta. Ihan älyttömiä rakennelmia tuloillaan. Käytiin siis Houdan ihanassa kämpässä ihastelemassa ja vietettiin meidän uuden kodin allasosastolla koko päivä mun silmää parannellessa ;) Illalla käytiin Gho Chossa syömässä ja tultiin kotiin unille. Jos Audekin tuosta kohta heräilisi niin lähdetään käymään Lulussa ruokaostoksilla ja nautitaan vielä vapaapäivästä. Ensi viikko onkin vain neljän päivän mittainen sillä meidän nokka suuntaa pienelle lemmenlomalle Omaniin! Oon kyllä tästä viikosta ollut henkisesti ja fyysisesti niin väsynyt, että pieni rentoutuminen on ollut ja on enemmän kuin paikallaan. 

Ja katsokaapas mitkä näkymät....

Koko Al Reem island on vielä rakennusvaiheessa

Gate- Towers. Vähän apinoitu Singaporen marina bay sandsista ;)

Rakkaita terveisiä kotiin kaikille murusille <3 mietin teitä joka päivä täällä. Pusuja.