I love Penang

Päivät menee niin hujauksessa että piti ihan tarkistaa mistä oon viimeksi kirjoittanut. Tällä viikolla on ollut aika monet jäähyväiset kun pari projektia loppui ja sitä myöten myös ihmiset lähtee. Tällä viikolla mun työhön kuului esitellä vapaaehtoistyöhön kiinnostuneita yliopiston opiskelijoita eri NGOille (non-governmental organisations) ja saattaa ne ensimmäistä kertaa yhteen ja näyttää millaista vapaaehtoistyötä voi olla. Tämän ensimmäisen kerran jälkeen vapaaehtoistyöläiset ja NGOt saavat keskenään sopia työtehtävistä ja tapaamisista. Kävimme siis SPCA:lla animal rescuessa aiemmin tällä viikolla, Saint nicholas homessa jossa asuu sokeita ja kuuroja, Silver jubilee home- vanhainkodissa ja eilen Salvation army's childrens homessa jossa olin käynyt jo monesti aiemminkin. Kaikki vierailut olivat oikeastaan tosi mukavia ja töitä riittää vapaaehtoisille aivan laidasta laitaan. Iltaisin ja vapaapäivinä oon hengaillut kavereiden kanssa ja tehnyt vaikka mitä kivaa!

Penang bridge

Herkullinen ranta

Torstaina lähdin käymään ensimmäistä kertaa Batu Ferringhillä joka on Penangin "lomakohde". Itse kyllä en sitä niin lomakohteeksi kutsuisi, sillä se on kaukana muista Malesian, Thaimaan, Indonesian ja Filippiinien saarien lomakohteista. Tapasin linja-automatkalla kolme reppureissaajaa jotka olivat edellisenä päivänä tavanneet toisensa reppureissaajien hotellissa ja hengasin heidän kanssaan koko päivän rannalla. Oli mahtava kuulla tarinoita missä kaikkialla he olivat käyneet ja minne matkalla. Espanjalaiselta Joelta sain tosi paljon hyviä vinkkejä tulevaa thaimaan sukellusmatkaani ajatellen sillä hän oli viettänyt Thaimaassa jopa kuukauden tutustuen eri kaupunkeihin ja saariin myös sukeltaen. Hengattiin päivä rannalla, kokeilin liitovarjoilua mikä oli ihan huippua ja tunkeuduttiin salaa eri hienostohotellien uima-allasalueille. Joo, tarkoitus oli pestä likainen merivesi pois iholta joten halusimme mennä uimaan altaaseen. Kaikki altaat olivat kuitenkin vain hotelliasiakkaiden käyttöön mutta pääsimme yhteen taivaalliseen allasalueeseen vaivatta sisään. Ainoa ongelma vaan oli se että meillä ei ollut hotellin pyyhkeitä joten eräs vartija käski meidän mennä huoneemme numerolla ottamaan uudet. Joe ja ranskalainen reppureissailija keksivät huoneemme numeroksi sitten 314 ja saatiin pyyhkeet. Uitiin ehkä vartti kunnes iso joukko vartioita tuli meidän luokse ja kysyi meidän oikeaa huoneen numeroa, ei vissiin nimi täsmännyt huoneen numeron kanssa. Pahoiteltiin tapahtunutta ja hipsittiin äkkiä pois, mutta päästiin ainakin uimaan! Ja en oo kyllä ikinä ollut niin hienon hotellin allasparatiisissa :D

Batu Ferringhin rannasta sen verran, että ei siinä kovin nautinnollista ollut uida koska se oli niin sakeaa. Syömään mennessä näin alla olevassa kuvassa esiintyvän joen, ja mun on aina pakko kuvata kaikki törkykohdat mitä nään sillä se kuvastaa sitä millaista täällä oikeasti on. Aikani kauhisteltuani jälleen kerran tätä roskan ja lian määrää mentiin takaisin rannalle jossa tajusin käveleväni juuri tämän joen "alajuoksulla" joka meni siis suoraan mereen. Ihan normaalia varmasti, mutta kaikki lapset uivat ja leikkivät siinä paskavedessä ja tuli niin paha mieli ettei pitkään aikaan. Muutenkin jätettä on täällä todella paljon ja ne heitetään ihan minne sattuu eikä varsinkaan kierrätyksestä ole tietoakaan. Erityisesti juomapulloja on miljoonia sillä vettä ja muita juomia kulutetaan aivan älyttömästi. Tuntuu että olisi helppoa perustaa joku kierrätys ja panttisysteemi mutta ei varmasti ole. Ostan juomaveden tänne kämpille talon alakerrassa olevasta vesisäiliöstä, josta täytän aina samaa 10 litran vesikannua. Siitä täytän samaa puolen litran vesipulloa jotta säästyisin uuden pullon ostamiselta kaupasta. Joskus tietysti on pakko koska yksi 0,5 ei millään riitä koko päiväksi. Muutenkin roskien heittäminen pihalle ja ojiin on paikallisille aivan automaatio, mikä voi johtua myös siitä ettei roskiksia vaan yksinkertaisesti ole. Oman ja kuulemani tiedon mukaan esimerkiksi Indonesiassa jäteongelma on kuitenkin vielä pahempi kuin täällä.

Herkkujoki

Perjantaina kierreltiin Alexin kanssa pitkin Georgetownin katuja ihmetellen seinämaalauksia. Meillä oli aivan sairas jano joten eksyttiin pieneen sushiravintolaan nimeltä sushi kitchen. Aluksi saatiin vain vettä mutta pian toinen omistajista näytti jo meille miten keitätään oikein aitoa kiinalaista teetä. Aikamme juotua saimme myös maistaa vege-sushia joka oli niin hyvää että oli pakko tilata lisää. Voin kertoa että oli parempaa mitä aiemmin syömäni lohisushit!! Aikaa hurahti jopa kaksi tuntia, sillä keskustelimme buddhalaisuudesta ja ylipäänsä elämästä ja nautimme olostamme. Ihana paikka, ihana tunnelma, viileä ilmastointi ja hyvä ruoka, ei olisi voinut olla parempaa. Paikka oli aukaistu kaksi viikkoa sitten ja saimme kunnian kirjoittaa omat tervehdyksemme seinään ja omistajat ottivat meistä vielä kuvan lähtiessämme. Tälläista elämän täytyy olla, ihanaa ja yllätysellistä :) Illalla menimme aiesec-ystävien kanssa syömään koko reissuni ensimmäisen hampurilaisen länsimaiseen hampurilaisravintolaan. Hinta oli normaalia kalliimpi mutta ruoka sitäkin parempi. Li Yen vei meidät autolla kotiin ja matkalla käytiin ihastelemassa Penang Bridgeä sillan alta.

Tänään vietimme uuden kämppikseni Samanthan kanssa koko päivän buddhatemppeli Kek Lok Si:ssä ja sen lähellä olevalla Penang Hillillä. Temppeli oli upea ja rauhallinen. En voi käsittää miten iso tekeminen siinä on ollut, kun kaikki pienetkin yksityiskohdat oli viimeisen päälle ja vielä kiinalaisilla symboleilla. Matka Penang Hillille oli hyvin pelottava, sillä sinne mentiin ylämäkijunalla. Näkymät olivat aivan taivaalliset ja ilmasto vähintään yhtä ihana sillä vuorella ei ollut lainkaan niin tukalan kuuma kuin alhaalla. Vähän niinkuin tosi kuuma suomalainen kesäpäivä jolloin on mukava tuulenvire. Sellaisessa olis ihan kiva jopa olla! Nähtiin molemmat Penang Bridget ja tajusin miten pieni saari tämä onkaan, kun pystyi näkemään päästä päähän. Välimatkat tuntuvat aina niin pitkiltä kun bussimatkat kestää ruuhkan ja mutkittelun vuoksi aina vähintään puoli tuntia. Ensi viikolla vuorossa uudet kujeet ja toivottavasti uusi maa ;)

Cultural differencies

Jo parin viikon aikana täällä aasiassa ja viikon aikana malesiassa on tullut törmättyä ja tutustuttua meille suomalaisille ja eurooppalaisille hieman tuntemattomampiin asioihin. Aivan aluksi voin esitellä vähän ruokia joita olen syönyt tässä menneinä päivinä joista en oo vielä mitään kirjoittanut. Olen aivan rakastunut intialaiseen ruokaan se on niiiiiin hyvää (katso kuva tandoori chicken)! Ihanan ja sopivan tulista ja paljon eri makuja. Oon jopa oppinut syömään käsin mikä on vähän omituista. Ja käsienpesupaikat löytyvät kyllä. Malesialaisesta ruoasta en niin tykkää, koska niihin käytetään todella paljon suolaa tai ne on todella makeita eikä edes kovin tulisia. Fried rice eli nasi koreng (paistettu riisi) tai fried noodles lilluu yleensä todella suuressa määrässä öljyä eikä ne maistu kovin hyvälle ainakaan omasta mielestäni. Erityisesti tofu on mun suuri suosikki täällä niin kuin kaikki muutkin kasvisruoat. Oon myös aika hyvä syömään jo puikoilla kun on ollut kiinalaisia opettamassa.

Rice + tofu + vegetables

Chicken rice

Ice-kacang

Tässä yläpuolella oleva jälkkäri on malesialaisten suurinta herkkua joka on mun mielestä aivan kamalaa. Ainoa asia mitä tuossa annoksessa on syötävää on pähkinät ja tuo pikku nokare jäätelöä tuossa päällä. Malek osti mulle tällaisen jo singaporessa tosin vähän pienemmän enkä tykännyt siitä yhtään koska se maistuu mun mielestä aivan pesuaineelle. Jokainen noista eri väreistä maistuu erilaiselle mutta pahalle ja on aivan älyttömän makeaa. Ja minä kun luulin että tykkään kaikesta makeasta! Tämä herkku on ostettu yhden työnantajan toimesta ja oli kauheaa kun näin että sain tällaisen eteeni ja tiesin jo valmiiksi etten pysty syömään sitä. Näyttää ehkä ihan hyvälle mutta ei.... Rakastan juoda täällä erilaisia tuorepuristettujamehuja koska Suomessa niitä ei juurikaan saa. Hedelmät muutenkin maistuvat aivan erilaiselle ja se on täydellistä. Paikallisten mielestä ne on kalliita (yleensä 3 ringgiä eli yhden euron) mikä on osasyynä siihen että ne juovat todella paljon erilaisia ällömakeita sokerisia halpoja litkuja jota en voi käsittää. Ne on ensinnäkin tosi pahoja, liian makeita ja täynnä pelkkää sokeria, mutta eivät maksa kuin 1 ringgin. Ei kiitos! Ainoa mistä oon tykännyt on vähän meidän kaakaota vastaava juoma, ja sen nimi onkin joku chocolat....

rice + vegetables

Traditional japanese noodles

Claypot noodles with seafood

Tandoori chicken + roti

Fresh orange juice

First time me testing korean food

Traditional chinese breakfest

Tiistaina käytiin ensimmäistä kertaa Korealaisessa ravintolassa. Oli ihan hyvää mutta en tiedä menisinkö enää uudelleen. Rice caket olivat ehkä parasta, näkyvät kuvassa vasemmalla oranssissa kastikkeessa. Maistettiin myös korealaista versiota sushista mutta kyllä japanilainen on paljon paljon parempaa! Toinen mun lemppariherkku on yläpuolella kuvassa oleva kiinalainen aamupala, johon kuuluu valkoiselta keitolta näyttävä porridge ja youthiaot jotka kastetaan lasissa olevaan soijamaitoon. Namnamnammmmm.

Green tea + pearls

Rice + pork

Tom Yam soup itse valitsemilla aineksilla

Harmikseni molemmat ihanat kiinalaiset kämppäkaverini lähtivät tänään ja nyt on vähän haikeat fiilikset! Oli ihana seurata kun Monika kirjoitti tutuilleen kortteja, kun tuo kieli on niin kaunista! Opin myös kirjoittamaan oman nimeni kiinaksi mikä löytyy alla olevasta kuvasta. Pelattiin myös aina sellaista hauskaa kiinan kielistä peliä joten opin muutaman sanan mutta siinäpä se... ihan älyvaikeeta. Monika puhuu itse mandariinikiinaa mutta kiinan kielen eri muotoja on ainakin yli 10, joten on olemassa 10 eri kiinan kieltä. Monika puhuu niistä viittä ja Jane neljää. Hauskaa on myös se että he saavat itse keksiä itselleen englannin kieliset nimet, esimerkiksi Janen oikea nimi on kolme symbolinen ja sen nimen äänteet ovat Wen Yi Tan.. Enkä muuten tiennyt ennenkun nyt että kiinassa facebookin käyttö on kielletty!! Ihan hullua, siellä ei haluta että ihmiset globalisoituu toisinkuin suomessa kaikki rohkaisee käyttämään julkista mediaa kuten twitteriä ja facebookia. Jotkut sanoivat että kiinaan tulee pian vallankumous kun ihmiset näkee mitä muualla maailmassa tapahtuu. Opin Makotolta myös japanilaiset numerot 1-10 mutta arvaa muistanko enää kun muutaman..

Rii-kah (9 merkkiä)

Se mikä tässä asumisessa erilaisten ihmisten kanssa on ollut uskomatonta että oon tajunnut miten hienoa on olla suomalainen. On helppoa kun täällä on edes yksi saksalainen (joka ajattelee asioista aivan samalla tavalla kun minä ja se on pelottavaa) jonka kanssa ollaan mietitty ja puhuttu kaikkia erilaisuuksia. Täällä on myös Zeinab Omanista joka on todella vanhanaikainen muslimi ja esimerkiksi rukoilee viisi kertaa päivässä ja peittää hiuksensa. Alex oli aiemmin kysellyt siltä sen uskonnosta ja muista koska se on tosi kiinnostunut, ja Zeinab sanoi että rakastaa omaa maataan eikä ikinä vois kuvitella asuvansa missään muualla. Se lähtee lauantaina kesken kaiken pois täältä koska ei tykkää olla täällä eikä se tule koskaan mihinkään. Mulle se on puhunut ehkä kaksi lausetta koko tänä aikana koska se vihaa kaikkia eurooppalaisia. Tänne Malesiaan se tuli vain tekemään tuon projektin johon se ei ollut tyytyväinen. Kerran juteltiin Makoton kanssa ja kysyttiin miten japanissa toimitaan jos esimerkiksi tykkää jostain tytöstä. Suomessa ja saksassa kun kaduilla pussaillaan ja pidetään käsistä ja ollaan aika vapaasti yhdessä. Makoto 19- vuotta vastasi ettei tiedä koska ei oo koskaan joutunut tai nähnyt sellaista tilannetta. Minä ja Alex oltiin ihan ihmeissämme.. Samoin kun Kiinan tytöt kertoivat että asuvat yliopiston asuntoloissa ja koska ovat erikseen pojista kuten täällä Malesiassa niin ne eivät edes tiedä millaista on olla pojan kanssa kahdestaan. Aika.... outoa. 

Eniten täällä Malesiassa ärsyttää tällä hetkellä se että aikatauluja ei tunneta. Jos sovitaan että nähdään yhdeltä niin se on vähintään puoli kaksi tai myöhemmin. Myöhästymisistä ei ilmoiteta eikä se oikeastaan edes haittaa ketään. Samoin mun on ollut tosi vaikea olla täällä kun esimerkiksi eilen sain puoli 9 aikaan viestin aamulla puhelimeen että hei sun pitäisikin olla tänään menossa yhteen organisaatioon yhdeltä. No olin sitten tyylikkäästi parin muun tytön kanssa myöhässä ja mentiin joskus puoli kolmen aikaan, mutta sekin johtui vaan ruuhkasta kun autot eivät liikkuneet mihinkään. Eilen mulle sanottiin että ei oo töitä loppuviikosta että tee mitä haluat, ja tänään olinkin sitten rannalla ja huomiseksi oltiin jo suunniteltu muuta kunnes äsken tuli taas viesti että 8 aamulla olis töitä. Koitin saada projektipalaverissa sen asian selväksi että haluan tietää ajoissa milloin mulla on töitä ja milloin ei, koska tiedän ettei töitä ole kovin paljon ja haluan mennä esim langkawille tai cameron saarille pariksi päiväksi vapaapäivinä. Mutta ei ne etes tajua mun pointtia! Ne olettaa että vaan hengaan täällä ja odottelen kunnes joku sanoo jotain mitä tehdä. Ja ihmiset ovat todella tarkkoja siitä jos heille on annettu jokin ohje mitä pitää noudattaa. Alex kertoi että jonkun pojan iPhone varastettiin linja-autossa ja ne lähtivät avuksi ulos bussista juoksemaan varkaan perään. No bussi ei tietenkään odottanut ja heidän joutui odottaa että seuraava ottaa heidät kyytiin. Liput olivat tallessa mutta ne eivät enää kelvanneet vaan heidän piti ostaa uudet, eikä kuskia kiinnostanut että he olivat yrittäneet pysäyttää varkaat. Alex kertoi että poliisikin oli vain seisonut vieressä. Vanhemmat miehen ja pojat välillä myöskin ovat todella ällöttäviä, eivät niinkään huutele perään mutta katseet tuntee selässä kun kävelee. Oli aika pelottavaa kun mentiin yhteen ravintolaan mikä oli täynnä miehiä katsomassa jalkapallopeliä ja siellä oli hirveä huuto, kunnes minä astuin sisään niin koko paikka hiljeni aivan täysin. Se on niin koomista katsoa kun kaikki vaan tuijottaa, tekis mieli aina tehdä joku hirveä ilme. Kun ne ei oikeesti tajua että se on typerää ja epäkunnioittavaa. Oon nyt oppinut täällä paikallisissa mestoissa pukeutumaan vähän paremmin ja peittävämmin (se on vaikeaa kun on niin kuuma) koska saan muutenkin niin paljon katseita, ja paljastavilla vaatteilla vielä enemmän ja se ärsyttää. Yleensä täällä pitääkin peittää olkapäät ja polvet vaatteilla.

Kaikki opiskelijat ja ystävät täällä on aivan sairaan kilttejä ja avuliaita ihmisiä, ne jopa taluttavat mut kuin lapsen tien yli kun täällä liikenne on vähän sekaista. Joskus se kiltteys jopa ärsyttää! Mutta esimerkiksi earht hour tapahtumassa eräs poika lähti hakemaan meille ruokaa tosi kaukaa ja samoin vettä kun oli hirveä jano vain kun puhuttiin toisillemme että onpas nälkä. Se on jotenkin ihanaa ja niin erilaista toimintaa mitä suomessa. Olen kyllä pitänyt olostani täällä todella paljon, haluan vain tällä hetkellä tietää niin paljon miten paljon mulla on hommaa koska mulla on niin palava halu jo reissaamaan muualle!! Oon tutustunut niin moneen uuteen ihmiseen ja kuullut kaikkia hyviä juttuja. Tää on kiva paikka, mutta parissa viikossa jo nähty. Reissuista lisää kun vapaapäivät varmistuvat ja liput taskussa. Can't wait!

Dear diary....

Lauantaina koin taas kauhunhetkiä talomme hissin kanssa kun tulin aamulla uimasta. Painoin normaalisti kerrosta 8 ja hissi lähti ylöspäin muttei pysähtynytkään 8 kerrokseen vaan 9 eikä aukaissut ovia ollenkaan. Muutaman sekunnin ehdin jo panikoida kunnes se yhtäkkiä lähti ylös ja meni kerrokseen 18 kunnes palasi takaisin 8.... Btw tässä talossa on neljä hissiä joista kaksi on ollut viikon rikki. Tänään ne oli korjattu ja ollaan mentykin niillä pari kertaa. No äsken kun tultiin kotiin iltaa viettämästä niin kappas vaan ne oli taas rikki! Huudeltiin vähän aikaa kun ajateltiin että joku on jäänyt jumiin sinne... 

Myöhemmin lauantaipäivällä lähdettiin koko Aiesec- vaihtariporukan kanssa pois saarelta USM:n toiselle kampukselle mikä on siis Penang Bridgen toisella puolella aika kaukana täältä. Kolme meistä on eri projektissa ja ne oli järjestämässä Earth Hour- tapahtumaa kampuksella. Kolmella meistä taas ei ollut mitään tekemistä päivällä kun muut järjestelivät paikkoja, niin nukuttiin aivan täydelliset 2 tunnin päikkärit yliopiston sohvilla. Ensimmäinen paikka täällä missä oli ilmastointi ja univelkaa ihan hirveästi niin ai että kun maistui haha. Sitten olikin itse tapahtuman aika mikä meni ihan hienosti vaikkakin illaksi nousi aivan jäätävä myrsky. Jouduimme jäämään kampukselle yöksi koska sieltä ei päässyt millään takaisin saarelle, ja aamulla yksi opiskelijoista oli menossa pääkampukselle niin päästiin siinä kyydissä. Jos tämä kämppä oli kauhea aluksi niin ei ole enää sillä se yliopiston asuntola oli niin järkyttävä, varmasti pahempi mitä Suomessa vankila. Oli niin ihana tulla kotiin takaisin. Kaiken lisäksi oli vain kaksi sänkyä neljälle tytölle, joten yhdistimme ne ja nukuimme poikittain. Onneksi oli hyvät päikkärit alla.

Earth Hour

Sunnuntaipäivänä syötiin hyvin ja shoppailtiin. Illalla meillä oli pikku kemut sillä kolme meistä lähtee tällä viikolla, ja kaksi muutti uuteen asuntoon lähemmäksi heidän työpaikkaa. Kämppä oli aivan ihana 80 neliöinen neliö merenrannalla jossa on aivan täydellinen uima-allasalue ja oma puisto. Vuokra on kuukaudessa 1500 ringgiä eli noin 450€ joten ei paha... Talossa kerroksia on 32 ja näkymät päältä oli aika huikee. Parvekkeelta pystyi näkemään todella läheltä lentokoneiden nousut, mutta melua ei juurikaan ollut. Juotiin ja syötiin malesialaiseen tapaan ja pelattiin pelejä. Ihana ilta!

Claypot chicken rice

Tänään käytiin vierailemassa paikallisessa animal rescuessa. Se on myös yksi paikka Penangilla jossa voi tehdä vapaaehtoistyötä. Yliopistolta lähti mukaan opiskelijoita jotka olivat ilmoittautuneet halukkaiksi vapaaehtoistyöhön, ja aiesecin tehtävä on saattaa työntekijä ja työnantaja yhteen ensimmäisen kerran, ja jatkossa he saavat keskenään sopia työajoista ja tehtävistä. Keskiviikkona on mun tehtävä viedä tämä ryhmä jonnekin mutta en vielä tiedä minne jännääääää! 

Animal rescuessa oli noin 20 koiraa joista puolet oli pentuja ja puolet aikuisia löytökoiria tai omistajiensa hylkäämiä. Kissoja oli myös yli 20. Muut sai siivota koirien ja kissojen alueita, mä sain vaan leikkiä pentujen kanssa ja lenkittää koiria koska kukaan ei oikein tykännyt tai halunnut olla koirien kanssa ihme kyllä! Kenelläkään ei ollut koiria ja suurin osa pelkäsi niitä tosi paljon. Kaksi pentua leikki toistensa kanssa ja puri toisiaan korvasta ja sellaista normaalia mitä leikkimiseen kuuluu, niin monet ihmisistä olivat peloissaan siitä kun koirat tappelevat... Sanoin että kyllä sen tappelun sitten huomaa. Koirilla oli kaikilla pienet ankeat kopit ja aidattuun alueeseen missä koiria sai pitää vapaana sai ottaa vain yhden koiran kerrallaan. Ei ollut siis sallittua leikittää koiria yhtäaikaa mikä oli mun mielestä vähän typerää sillä koirien pitäisi saada olla laumassa. Ja jos pentuna ei opi olemaan toisten koirien kanssa niin sitten ei milloinkaan. Toivottavasti joku antaisi niille ihanuuksille hyvän kodin. Yksi mahtuis kyllä hyvin mun matkalaukkuun Väinölle tuliaisiks.... =)

Pleeeeease take me home

Väinölle terkkuja ja rapsutuksia <3