sunnuntai 31. maaliskuuta 2013

I love Penang

Päivät menee niin hujauksessa että piti ihan tarkistaa mistä oon viimeksi kirjoittanut. Tällä viikolla on ollut aika monet jäähyväiset kun pari projektia loppui ja sitä myöten myös ihmiset lähtee. Tällä viikolla mun työhön kuului esitellä vapaaehtoistyöhön kiinnostuneita yliopiston opiskelijoita eri NGOille (non-governmental organisations) ja saattaa ne ensimmäistä kertaa yhteen ja näyttää millaista vapaaehtoistyötä voi olla. Tämän ensimmäisen kerran jälkeen vapaaehtoistyöläiset ja NGOt saavat keskenään sopia työtehtävistä ja tapaamisista. Kävimme siis SPCA:lla animal rescuessa aiemmin tällä viikolla, Saint nicholas homessa jossa asuu sokeita ja kuuroja, Silver jubilee home- vanhainkodissa ja eilen Salvation army's childrens homessa jossa olin käynyt jo monesti aiemminkin. Kaikki vierailut olivat oikeastaan tosi mukavia ja töitä riittää vapaaehtoisille aivan laidasta laitaan. Iltaisin ja vapaapäivinä oon hengaillut kavereiden kanssa ja tehnyt vaikka mitä kivaa!

Penang bridge
Herkullinen ranta
Torstaina lähdin käymään ensimmäistä kertaa Batu Ferringhillä joka on Penangin "lomakohde". Itse kyllä en sitä niin lomakohteeksi kutsuisi, sillä se on kaukana muista Malesian, Thaimaan, Indonesian ja Filippiinien saarien lomakohteista. Tapasin linja-automatkalla kolme reppureissaajaa jotka olivat edellisenä päivänä tavanneet toisensa reppureissaajien hotellissa ja hengasin heidän kanssaan koko päivän rannalla. Oli mahtava kuulla tarinoita missä kaikkialla he olivat käyneet ja minne matkalla. Espanjalaiselta Joelta sain tosi paljon hyviä vinkkejä tulevaa thaimaan sukellusmatkaani ajatellen sillä hän oli viettänyt Thaimaassa jopa kuukauden tutustuen eri kaupunkeihin ja saariin myös sukeltaen. Hengattiin päivä rannalla, kokeilin liitovarjoilua mikä oli ihan huippua ja tunkeuduttiin salaa eri hienostohotellien uima-allasalueille. Joo, tarkoitus oli pestä likainen merivesi pois iholta joten halusimme mennä uimaan altaaseen. Kaikki altaat olivat kuitenkin vain hotelliasiakkaiden käyttöön mutta pääsimme yhteen taivaalliseen allasalueeseen vaivatta sisään. Ainoa ongelma vaan oli se että meillä ei ollut hotellin pyyhkeitä joten eräs vartija käski meidän mennä huoneemme numerolla ottamaan uudet. Joe ja ranskalainen reppureissailija keksivät huoneemme numeroksi sitten 314 ja saatiin pyyhkeet. Uitiin ehkä vartti kunnes iso joukko vartioita tuli meidän luokse ja kysyi meidän oikeaa huoneen numeroa, ei vissiin nimi täsmännyt huoneen numeron kanssa. Pahoiteltiin tapahtunutta ja hipsittiin äkkiä pois, mutta päästiin ainakin uimaan! Ja en oo kyllä ikinä ollut niin hienon hotellin allasparatiisissa :D

Batu Ferringhin rannasta sen verran, että ei siinä kovin nautinnollista ollut uida koska se oli niin sakeaa. Syömään mennessä näin alla olevassa kuvassa esiintyvän joen, ja mun on aina pakko kuvata kaikki törkykohdat mitä nään sillä se kuvastaa sitä millaista täällä oikeasti on. Aikani kauhisteltuani jälleen kerran tätä roskan ja lian määrää mentiin takaisin rannalle jossa tajusin käveleväni juuri tämän joen "alajuoksulla" joka meni siis suoraan mereen. Ihan normaalia varmasti, mutta kaikki lapset uivat ja leikkivät siinä paskavedessä ja tuli niin paha mieli ettei pitkään aikaan. Muutenkin jätettä on täällä todella paljon ja ne heitetään ihan minne sattuu eikä varsinkaan kierrätyksestä ole tietoakaan. Erityisesti juomapulloja on miljoonia sillä vettä ja muita juomia kulutetaan aivan älyttömästi. Tuntuu että olisi helppoa perustaa joku kierrätys ja panttisysteemi mutta ei varmasti ole. Ostan juomaveden tänne kämpille talon alakerrassa olevasta vesisäiliöstä, josta täytän aina samaa 10 litran vesikannua. Siitä täytän samaa puolen litran vesipulloa jotta säästyisin uuden pullon ostamiselta kaupasta. Joskus tietysti on pakko koska yksi 0,5 ei millään riitä koko päiväksi. Muutenkin roskien heittäminen pihalle ja ojiin on paikallisille aivan automaatio, mikä voi johtua myös siitä ettei roskiksia vaan yksinkertaisesti ole. Oman ja kuulemani tiedon mukaan esimerkiksi Indonesiassa jäteongelma on kuitenkin vielä pahempi kuin täällä.

Herkkujoki





Perjantaina kierreltiin Alexin kanssa pitkin Georgetownin katuja ihmetellen seinämaalauksia. Meillä oli aivan sairas jano joten eksyttiin pieneen sushiravintolaan nimeltä sushi kitchen. Aluksi saatiin vain vettä mutta pian toinen omistajista näytti jo meille miten keitätään oikein aitoa kiinalaista teetä. Aikamme juotua saimme myös maistaa vege-sushia joka oli niin hyvää että oli pakko tilata lisää. Voin kertoa että oli parempaa mitä aiemmin syömäni lohisushit!! Aikaa hurahti jopa kaksi tuntia, sillä keskustelimme buddhalaisuudesta ja ylipäänsä elämästä ja nautimme olostamme. Ihana paikka, ihana tunnelma, viileä ilmastointi ja hyvä ruoka, ei olisi voinut olla parempaa. Paikka oli aukaistu kaksi viikkoa sitten ja saimme kunnian kirjoittaa omat tervehdyksemme seinään ja omistajat ottivat meistä vielä kuvan lähtiessämme. Tälläista elämän täytyy olla, ihanaa ja yllätysellistä :) Illalla menimme aiesec-ystävien kanssa syömään koko reissuni ensimmäisen hampurilaisen länsimaiseen hampurilaisravintolaan. Hinta oli normaalia kalliimpi mutta ruoka sitäkin parempi. Li Yen vei meidät autolla kotiin ja matkalla käytiin ihastelemassa Penang Bridgeä sillan alta.







Tänään vietimme uuden kämppikseni Samanthan kanssa koko päivän buddhatemppeli Kek Lok Si:ssä ja sen lähellä olevalla Penang Hillillä. Temppeli oli upea ja rauhallinen. En voi käsittää miten iso tekeminen siinä on ollut, kun kaikki pienetkin yksityiskohdat oli viimeisen päälle ja vielä kiinalaisilla symboleilla. Matka Penang Hillille oli hyvin pelottava, sillä sinne mentiin ylämäkijunalla. Näkymät olivat aivan taivaalliset ja ilmasto vähintään yhtä ihana sillä vuorella ei ollut lainkaan niin tukalan kuuma kuin alhaalla. Vähän niinkuin tosi kuuma suomalainen kesäpäivä jolloin on mukava tuulenvire. Sellaisessa olis ihan kiva jopa olla! Nähtiin molemmat Penang Bridget ja tajusin miten pieni saari tämä onkaan, kun pystyi näkemään päästä päähän. Välimatkat tuntuvat aina niin pitkiltä kun bussimatkat kestää ruuhkan ja mutkittelun vuoksi aina vähintään puoli tuntia. Ensi viikolla vuorossa uudet kujeet ja toivottavasti uusi maa ;)






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti