Täällä sitä ollaan Penangissa. Pienen alkujärkytyksen ja ihmetyksen jälkeen olen saanut kamani onnellisesti asuntooni ja käynyt testaamassa viereisen Bali Bali Cafe- food courtin. Alkujärkytys johtui siitä, että täällä on hieman erilaista mitä Singaporessa. Liikenne on paljon sekavampaa ja vaarallisempaa koska autot ja mopot ajelee miten sattuu, julkinen liikenne eli bussit kulkevat harvoin ja ovat epäselviä, asunto hirveän likainen ja raihnainen eikä ole ilmastointia, kaduilla on sellaisia kolmen metrin reikiä joihin voi oikeesti vahingossa pudota, roskia joka paikassa ja haisee pahalle. Ei oo oikeesti niin paha miltä kuulostaa, ja aika samanlainen kuin esimerkiksi Jakarta mutta paljon pienempi. Singaporen jälkeen kaikki vaan toteutettu vähän heikommin, mikä on hyvin ymmärrettävää. Täällä on myös paljon enemmän varkaita ja omaisuudestaan pitää pitää paljon parempaa huolta. Tässä meidän kämpän ulko-oven edessä on ensin kalterit ja siinä pieni eteinen mihin jätetään kengät ja sitten vasta itse ulko-ovi. Yhdeltä pojalta varastettiin siitä kengät koska ne oli liian lähellä niitä kaltereita sillä niihin ylettyi käsin.
Yukki oli mua vastassa kentällä ja tutustuin heti muutamaan paikalliseen ja tietysti kämppäkavereihin ja muihin eri projekteissa työskenteleviin ihmisiin. Tämä asunto on siis vastapäätä Universiti Sains Malaysiaa korkeassa kerrostalossa 8 kerroksessa. Tässä on kolme makuuhuonetta, kaksi kylppäriä ja yksi iso keittiö/oleskelutila. Yhteensä täällä pitäisi olla asukkaita tällä hetkellä 8, mutta 3 niistä on tällä hetkellä jossain päin Aasiaa viettämässä vapaapäiviä ja meitä on täällä siis 5. Jokainen on eri maasta; intialainen, japanilainen, kiinalainen, irlantilainen, saksalainen, liettualainen...
 |
| Ensimmäisenä iltana The-tok-thassa with Yukki, Monika ja Makoto |
 |
| Kotikatu |
 |
| Ikkunanäkymät |
Tänään ja huomisen olen Monikan ja Makoton kanssa pelastusarmeijan poikien lastenkodissa. Siitä lisää joskus toiste, nyt äkkiä unille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti