We love Oman

Voi Oman miten ihana olitkaan! Meidän reissu meni niin mukavasti ja rennosti! Oli aivan ihana käydä vähän rentoutumassa ja nähdä taas uusi maa johon tuskin koskaan olisin ilman täällä oloa matkustanut. Matkailu avartaa eikä poikkeusta tehnyt tämäkään matka. Nyt olo on reissun ja kahden superkiireisen työpäivän jälkeen taas ihan naatti. Mutta ei harmita, tässä maailmassa on kyllä niin paljon paikkoja joissa olisi hieno käydä, en tiedä riittääkö tämä elämä edes niiden läpikäymiseen. 

Torstaina aamulla 15 kilometrin pyöräilyn jälkeen pakkasin kamat, nappasin Auden matkalta töistä ja täräytettiin taksilla lentokentälle kohti Muscatia, Omanin pääkaupunkia. Perillä lentokentällä vuokrattiin auto, sellainen ihan vaatimaton pikku maasturi, meidän tulevaa roadtrippiä varten. Suunniteltiin Auden kanssa että vuokrataan joku sellainen pieni millä on helppo ajella, mutta miehet olivat sitä mieltä että me tarvitaan just tällainen, eikä me pelkästä nimestä osattu aavistaa minkälainen traktori sieltä olikaan tulossa. Loppujen lopuksi valinta oli aivan nappi, sillä useamman kilometrin offroad- pätkät vuoristossa olisivat kyllä jääneet pikkukopperolla ajamatta. Omanissa ajamiseen meidän tapauksessa riitti että olimme Suomen ja Ranskan kansalaisia ja ajokorttimme oli myönnetty meidän kotimaissa, jolloin ei tarvitse paikallista ajokorttia. Aude kokeili ajaa autolla myös, mutta neljän päivän 1100 ajokilometristä minä ajoin ainakin 900, eikä kyllä haitannut ollenkaan se oli niin mukavaa! Sitä paitsi isolla autolla ajaminen tuntuu paljon turvallisemmalta muutenkin. Musta oli hienoa että siellä vuokraamossa ne miehet eivät edes yrittäneet neuvoa eikä naureskelleet meille tai kyselleet typeriä vaan antoivat avaimen kouraan ja käski lähteä ajelemaan. Musta tuntuu että Suomessa tilanne olisi ollut vähän toinen. Liikenne oli todella vilkas ja autoja oli aivan älyttömästi, mutta tienviitat olivat tosi selkeitä ja perempia kuin täällä, ja päätiet hyvässä kunnossa. Meitä vähän jännitti sää, sillä oli luvattu ukkosta ja meidän lähtiessä Abu Dhabista satoi vettä mikä on erittäin erittäin harvinaista tälle alueelle.

Pilvinen torstaipäivä pyörittiin ympäri Muscatia tutustuen paikalliseen Cornicheen, bazaariin ja muihin jänniin paikkoihin. Kaupunki ja pienet talot ja rakennukset luikertelivat meren rannan ja vuoristojen välissä. Emme löytäneet Muscatista hintatasoa lukuunottamatta juuri mitään samanlaisuuksia Abu Dhabiin, se on hyvin perinteinen eikä siellä ole mässäilty rahalla turhiin hienouksiin, vaikka rahaa tälläkin valtiolla varmasti on. Oli mukava ihastella välillä vähän muitakin maisemia kuin hiekkaa, tasaista maata tai pilvenpiirtäjiä ja hienoja autoja, sekä ilmasto oli mitä täydellisin. Aurinkoa ei näkynyt enää neljän jälkeen sillä se laski vuoristojen taakse, ja mereltä kävi mukava viileä tuuli. Eilen kun kävelin töistä kotiin meinasin kuolla kun oli niin kuuma. Nyt on tuullut myös todella kovasti ja sekin on niin kuuma että vaan ällöttää sellaiset kuumat puuskaukset. Että terkkuja vaan! En kyllä valita, ihana lämpö :)

Mun oma kartanlukija <3

Nukuttiin yö hyvin keskustan lähellä olevassa hotellissa ja perjantaiaamuna herkkuaamupalan jälkeen lähdettiin ajamaan vuoristoja pitkin kohti Wadi Bani Khalidia, joka on ehdottomasti yksi parhaimmista ja suosituimmista luonnonnähtävyyksistä Omanissa. Myös pilvinen keli oli vaihtunut ihanaan auringonpaisteeseen. Wadi on muodostunut vuoristojen väliin, ja sinne pulppuaa lähdevettä vuoristoista jatkuvasti uudelleen. Kaksi kuukautta sitten siellä oli yli 7 metriä vettä, eikä sateella sinne pysty mennä ollenkaan, se on todella vaarallista ja liian liukasta. Jopa paljain varpain kivet olivat niin liukkaita etten halua edes kuvitella miten mahdotonta siellä olisi liikkua sateella tai sateen jälkeen. Onneksi vain aurinko paistoi meille, ja päästiin nauttimaan kunnolla koko upeasta alueesta. Ensimmäiset altaat ovat kaikkein suosituimpia turistien keskuudessa, sillä vesi on syvää ja kallioilta voi hyppiä veteen. Me kävelimme pidemmälle "yläjuoksulle" jossa löysimme ihanan paikan piknikille ja uimiselle. Päivä oli mitä mahtavin, sillä saimme olla melkein koko ajan rauhassa muilta turisteilta ja paikallisilta. Wadissa ei saa käyttää pelkästään bikinejä, vaan uimme mekot bikinien päällä. Hetken aikaa kuivattelimme vaatteita auringossa, mutta paikallisia tapoja kunnioittaen oli ihan hyvä pitää vaatteet päällä. Huomasimme myös myöhemmin olevamme aivan ympäröity miehistä kun olimme pysyneet paikoillamme reilun tunnin, joten ihan pelkästään senkin takia on järkevä pitää vaatteet päällä, kun saa katseita muutenkin. Jossain vaiheessa alkoi sitten ahdistaa niin paljon että oli siirryttävä. Myöhemmin eräs paikallinen poika vei meidät uimaan järveen joka on kallion sisässä pienessä luolassa. Muutama kymmenen metriä iPhonen valon avulla suunnistettua luolassa mahtui seisomaan ja pääsimme uimaan. Vesi oli todella lämmintä ja luolassa niin kuuma että Audelle meinasi tulla pieni pakokauhu :D Eikä sitä koskaan tiedä mitä sieltä voisi löytyä.... Kuvat kertokoon kaiken lopun

Tässä oli joulukuussa 7 metriä vettä, vasemmalla ylhäällä kallion koloissa oli ihmisten vaatteita merkiksi siitä

Etsi kuvasta mies suihkussa

Ajoimme illalla Bani Khalidista n. 200 kilometriä Nizwaan yhteen sisämaan suurimmista kaupungeista josta olin varannut meille etukäteen ihan kivan hotellin. Kävimme vain keskustassa syömässä Shawarmat ja mentiin nukkumaan koska koko päivän ajaminen ja auringossa oleminen väsyttivät aivan törkeästi. Lauantaiaamuna heräsimme taas ajoissa ja aamupalan jälkeen kävimme kaupassa hakemassa piknik-eväitä ja suuntasimme Persianlahden suurimman vuoren valloitukseen! Ajettiin tosin aluksi kaksi tuntia eli varmaan yli 100 kilometriä harhaan kun ei ihan tiedetty tarkalleen mistä se vuoristotie lähtee eikä kukaan paikallinenkaan oikein osannut neuvoa. Täytyy kyllä sanoa etten oo ikinä ajanut niin hullua tietä, tai niin jyrkkää! Vuoristotie oli n. 40 kilometrin mittainen josta viimeiset 10 kilometriä oli aivan kamalaa offroad- tietä, pelkkää kivikkoa ja epätasaista ja pientä kivitietä. Huipulla oli sitten pieni pätkä asvalttia. Huipulla ilma oli jopa vähän viileä, tosin ihanan rauhallinen ja rentouttava. Söimme eväät ja otimme kuvia ja lähdimme ajamaan takaisin alas. Matkaan meni yhteensä huipulle ja takaisin n.3 tuntia, tosin alas oli vähän helpompi ajaa. Jebel Shamseja kutsutaan Lähi-Idän Grand Canyoniksi, enkä kyllä yhtään enää ihmettele..........

Näissä kuvissa tää tie ei edes näytä kovin pahalta mutta se kyllä oikeasti oli....

Kävimme vuoristoajelun jälkeen vielä kävelyllä Misfatin vanhassa vuoristokylässä ja kävelimme vuorilla katsomassa plantaaseja joilla paikalliset kasvattavat erilaisia hedelmiä tai viljaa vuorten rinteillä. Istuimme vuorilla varmaan tunnin kuuntelemassa alla kuohuvaa koskea. Kun aurinko alkoi laskea lähdimme ajamaan takaisin Muscatiin jossa nukuimme eri hotellissa kuin ensimmäisenä yönä. Sunnuntaiaamuna menimme heti moskeijaan, sillä se on auki ei-muslimeille vain klo 8-10 aamuisin. Moskeija oli ennen tämän alueen suurin, mutta sitten tuli Abu Dhabi ja rakensi Sheikh Zayedin Grand Mosquen ja peittosi kaikki edelliset ennätykset :D tosin mä pidin kyllä tästä Muscatin ehkä jollain tavalla enemmän, sillä se on perinteisempi eikä niin älyhieno ja kallis kuin Abu Dhabin. Tosin onhan sekin ihan älyttömän upea. Päiväksi menimme Muscatin viiden tähden Intercontinental- hotellin allasalueelle uimaan ja rentoutumaan rankan reissun jäljiltä. Ja Aude poltti mukavasti säärensä koska ajatteli uimisen jälkeen että ei kai aurinkorasvaa enää tarvitse jalkoihin laittaa.... Nyt ne on ihan punaiset kun tomaatti ja poispyyhitystä aurinkorasvasta jäi hienot sormen jäljet jalkoihin niihin kohtiin joihin Aude pyyhki sormensa. Aude poltti myös selkänsä tosi pahasti siellä Wadilla, nyt on ollut aloe veralle ja kaikille muillekin tököteille käyttöä! Pelottaa mitä meidän vesipuistomatkasta tulee nyt perjantaina.. Mä en oo palanut, mutta tuntuu etten oo kyllä paljon ruskettunutkaan! Hotellin jälkeen ennen lentoa käytiin vielä ostamassa viimeiset aarteet soukista, ja mä ostin aivan ihanan iranilaista käsityötä olevan päiväpeiton. Oman olit täydellinen <3

Paikalliset tekevät ruokaa ja viettävät aikaa perheen kesken varjossa puun alla

Kotimatka meni hyvin ja oltiinkin ihan poikki kun päästiin sunnuntai-iltana takaisin. Arki on taas koittanut ja töissä pitää kiirettä! Ainoa pieni ongelma joka mulle tuli tällä reissulla on mun viisumi, sillä se 90 päivän viisumi joka mulla oli kun tulin tänne Arabiemiraatteihin kumoutui kun kävin ulkomailla, joten nyt olen täällä pelkästään 30 päivän turistiviisumilla. Mulla on kuitenkin vielä 40 päivää jäljellä, joten jos en halua maksaa sakkoja lähtiessäni tai jotain vielä pahempaa mun täytyy käydä vielä ulkomailla tässä huhtikuun aikana. Se ei kyllä haittaa sillä Kalil lupasi käyttää mua rajalla joku viikonloppu, tai sitten me mennään ihan koko päiväksi tai viikonlopuksi Omaniin tai Qatariin.

Koko meidän roadtripin aikana ajettiin siis n.1100 kilometriä, jonka ajamiseen Suomessa rahaa bensaan olisi kulunut satoja euroja. Meillä meni rahaa 28€. Bensa on näissä maissa yhtä halpaa kuin vesi, noin 20 senttiä litra, eli ainakin 10 kertaa halvempaa mitä Suomessa. Eipä oo paljon väliä vaikka muutama harhakilometri tulikin! Meidän ison maasturin tankin sai täyteen 8€:lla :D Auton vuokraaminen maksoi neljältä päivältä noin 250€ yhteensä, ja se on ihan käypä hinta koko tästä upeasta reissusta. Lennot edestakaisin Muscatiin maksoi 90€ nuppi. Nyt täytyy jatkaa hommia, kaikesta muusta lisää myöhemmin. Haleja <3