Lauantaiaamuna kahden tunnin yöunien jälkeen onnistuin saamaan itseni bussiasemalle ja onneksi vielä oikeaan bussiin, sillä mennessäni bussiasemalle mulla ei ollut mitään hajua mihin mun pitää mennä. Lippua ostaessa myyjä sanoi että mulle soitetaan aamulla minkä numeroiseen bussiin pitää mennä. Soitto kyllä tuli, mutta en saanut yhtään selvää mitä ukko siellä höpötti ja sitten puhelu katkesi. Thaimaan Hat Yaissa bussilipun ostaminen oli aivan jäätävä kaaos. Kukaan ei puhunut englantia eikä mulla ollut mitään havaintoa taaskaan mihin mennä. Samassa bussissa Penangilta ollut ihana tyttö kuitenkin auttoi mua ja pääsin onnellisesti jatkamaan matkaa. Hat Yaista Surat Thaniin menevässä bussissa tutustuin hollantilaiseen Leoniin, se muistutti vähän Satua (<3) niin oli kiva hengailla sen kanssa. Surat Thanissa tarkoitus oli vaihtaa vaan bussista lauttaan jotta ehtisin vielä saman päivän aikana Ko Taolle. Se ei käynytkään ihan niinkuin elokuvissa vaan meidät jätettiin bussiasemalle Surat Thaniin keskelle ei mitään, ja aikamme kyseltyä saatiin selville että satamaan on vielä 80 kilometriä. Elämäni ensimmäinen Tuk Tuk- taksikyyti olikin sitten siinä, kun päästettiin moottoritiellä menemään kovempaa kuin rekat sellaisella pienellä ja maailman heiveröisimmällä kopperolla. Täytyy kertoa että pelkäsin melkein kuollakseni siinä kyydissä. Satamassa päätettiin mennä Ko Phanganiin menevälle lautalle yhdessä, sillä Leoni oli menossa sinne joka tapauksessa joogaamaan ja mä halusin vaan päästä johonkin nukkumaan. Löydettiin halpa ja hyvä kämppä läheltä satamaa meren rannalta Blue Parrot- nimisestä resortista. Aamulla hyvästelin Leonin ja lähdin Ko Taolle menevälle lautalle kohti uusia seikkailuja.
Sunnuntaina aloitin Open Water- sukelluskurssin Big Blue Diving- nimisessä sukellusfirmassa. Paikka oli ihan älyttömän iso, kaksi eri resortia saaren suosituimmalla rannalla, hyvä meininki, ihania ihmisiä ja paljon uutta tietoa. Sunnuntaina saman kurssin aloitti yhteensä 16 ihmistä mutta meidät jaettiin myöhemmin kolmeen pienempään ryhmään. Mun ryhmässä oli kaksi tyttöä ja yksi poika englannista ja toinen poika jenkeistä. Meidän instructor oli G, aivan huippu irlantilainen nainen. Sunnuntai-iltana oli vain pienet palaverit kurssiaikatauluista ja muusta yleisestä ja maanantaina päästiin heti aamulla klo 9 uima-altaaseen harjoittelemaan. Ensimmäiset hengenvedot veden alla oli ihan hirveitä ja oli jotenkin tosi vaikea luottaa siihen että vaikka menee syvemmälle niin henki kulkee vielä. Hengittäminen oli yllättävän raskasta mutta siihen kyllä tottui. Altaan pohjassa tehtiin erilaisia harjoituksia liittyen hätätilanteisiin, ongelmiin vedessä tai muuten vaan yleisesti sukeltamiseen liittyen. Harjoiteltiin laskeutumista pohjaan ja samoin nousemista ylös sillä ensimmäiset metrit sukeltamisessa on kaikista tärkeimpiä. Harjoituksia oli esimerkiksi mitä pitää tehdä jos ilma loppuu, miten pyydetään apua kaverilta tai hengitetään sen kanssa, tai mun henkilökohtainen inhokki jos maski lähtee pois tai siellä on vettä ja miten veden saa pois yms.. Maskin ottaminen tai sen täyttäminen veden alla on ihan kamalaa koska ehkä ainoa asia mikä oli vaikeaa mulle oli olla hengittämättä nenän kautta vaan pelkästään suulla, ja joka kerta meinasin vetästä oikein kunnolla henkeä nenän kautta kun maski oli täynnä vettä. 4 tunnin altaassa olon jälkeen oli kyllä paljon enemmän itseluottamusta mitä aluksi. Lounaan jälkeen loppupäivä oltiin luokkahuoneessa ja käytiin läpi sukellusteknisiä asioita. Illalla syötiin yhdessä rantabaarissa ja mentiin aika pian nukkumaan koska oli aika rankka päivä.
 |
| G-team! |
 |
| Big blue diving |
Tiistaiaamuna nousiin jälleen aikaisin ylös ja meillä oli vielä lisää teoriaa ja kalojen opiskelua ja muuta kivaa. Lopuksi ennen lounasta tehtiin Open Water- kurssikoe mikä sisälsi 50 monivalinta kysymystä. Mulle koe oli tietysti paljon vaikeampi kuin muille koska aluksi mun piti ensin opetella kaikki sukellukseen liittyvät sanat englanniksi, tai lähinnä mitä ne tarkoittavat suomeksi ennen kuin tajusin. Kokeessa jouduin aika kauan miettimään mikä osa oli mikäkin ja onneksi kaverit vähän jeesasi siinä vieressä kun tehtiin saman pöydän ääressä rupatellen se koe :D 96% oikein, oli vain yksi väärin. Iltapäivällä lähdettiin ensimmäisille sukelluksille Mango Bayhin ja ”Twins”eille. Ensimmäinen hyppy mereen ja lasku pohjaan oli aivan sairaan jännittävä, en muista milloin olisin viimeksi jännittänyt niin paljon. Ensimmäinen sukellus kesti pinnan alla 42 minuuttia jonka jälkeen pitää tulla takaisin pintaan ja odottaa 1,5h. Sillä välin vaihdettiin sukelluspaikkaa kaksosille ja sukellettiin 44min. Ensimmäiset 20 minuuttia keskittyminen meni pelkästään siihen että pysynkö hengissä ja missä G menee, eikä oikein edes tajunnut katsella ympärilleen miten täydellistä siellä pohjassa oli. Ei riitä sanat kuvailemaan, aivan uskomattoman värisiä kaloja ja koralleja, aivan täydellisen kirkas vesi ja auringonpaiste. Tuntui kuin olisi uinut jossain upeassa akvaariossa. Kaikista mahtavinta oli se kun kalat ei ollenkaan väistäneet kun siellä seassa uiskenteli, ja muutaman kerran kokonainen parvi pyyhälsi meidän läpi välittämättä ollenkaan. Korallit näytti kuin isoilta vuorilta meren pohjassa. Täydellistä. Meren pohjassa tehtiin samoja harjoituksia mitä altaassa. Pitkän päivän jälkeen olin aivan naatti ja illallisen jälkeen mentiin melkein nukkumaan suoraan. Samassa dormissa mun kanssa nukkui 3 aivan huippuhauskaa 3 espanjalaista, kaksi poikaa ja tyttö ja myös kaksi muuta englantilaista tyttöä. Kaikki muut olivat sukeltamassa Open Wateria paitsi toinen englantilainen joka teki advanced- kurssia.
Keskiviikkona oli herätys jo 5:00 kun pakattiin kamat ja lähdettiin kohti Chumphon Pinnaclesta ja White rockia. Ensimmäinen sukellus pelkästään sukellettiin ilman harjoituksia ja mentiin 18 metriin. Tää paikka oli ehkä kaikista upein sillä kaloja oli aivan sairaasti, enemmän mitä aiemmilla kerroilla. Meren pohjassa oli niinkuin yksi iso vuori joka sukellettiin ympäri. Toisella sukelluksella meidän piti hypätä mereen selkä edellä, ja G:n tyyliin hän yksitellen ”ampui” meidät alas laivasta :D Lisäksi tehtiin pakolliset viimeiset harjoitukset mitkä pitää näyttää osaavansa jotta voi saada tutkinnon. Lisäksi heitettiin etu- ja takaperin voltteja ja otetiin horse-ride kisa meren pohjassa. Mulle meinasi käydä hassusti kun jouduin melkein Triggerfishin hampaisiin (ei hajua mikä se on suomeksi), G sanoi että se kävi aivan sairaan lähellä mun jalkaa mutta kääntyi kuitenkin pois, mun pelastus oli se että jatkoin vaan matkaa enkä jäänyt sen alueelle. Ja en edes tajunnut ennen kuin maalla mitä oli tapahtunut. Ja nähtiin aivan jäätävän kokoinen kilpikonna! En voi kyllä sanoin kuvailla tätä upeaa kokemusta, harmitti aivan sairaasti lähteä sillä kaikki muut mun ryhmästä jäi vielä tekemään advanced- kurssia eli 3 sukellusta lisää + night diving! On aivan kauhea himo mennä jo uudelleen ja vielä syvemmälle, vähän lupasin jo G:lle että kun mun työt loppuu niin meen sinne vielä sukeltamaan lisää. Koko keskiviikkopäivän meidän mukana oli kuvaaja joka kuvasi meistä aivan upean pikku elokuvan joka katsottiin sitten yhdessä illalla rantabaarissa kun Martin oli saanut sen editoitua. Mä en saanut sitä mukaani, sillä lähdin liian aikaisin tänään, joten jos vielä haluan sen niin ne voi lähettää sen postissa. Mut se oli upee! Kaikki se fiilis ja näkymät ja hullutukset tallennettuna yhteen videoon. Illalla lähdettiin vielä juhlistamaan meidän valmistumista viereisiin baareihin. Täydellistä!
 |
| Väsyneet sukeltajat klo 5:30 aamulla |
 |
| G! |
 |
| Yksi väsynyt juhlija jo |
Nyt olenkin jo toisella puolella Thaimaata eli Krabilla, sain hyvän ja halvan hotellihuoneen keskustasta ja kävin äsken jo Night Marketilla shoppailemassa täydellistä katuruokaa. Huomisesta en vielä tiedä, katsotaan mihin aamulla huvittaa lähteä! Tällä hetkellä ensimmäistä kertaa nautin hetken yksinolosta. Nauttikaa kuvista oli aivan sairaan vaikea valita kun niitä on miljoooona. Pusuja kotiin xx
