Open Water diving in Thailand Ko Tao

Lauantaiaamuna kahden tunnin yöunien jälkeen onnistuin saamaan itseni bussiasemalle ja onneksi vielä oikeaan bussiin, sillä mennessäni bussiasemalle mulla ei ollut mitään hajua mihin mun pitää mennä. Lippua ostaessa myyjä sanoi että mulle soitetaan aamulla minkä numeroiseen bussiin pitää mennä. Soitto kyllä tuli, mutta en saanut yhtään selvää mitä ukko siellä höpötti ja sitten puhelu katkesi. Thaimaan Hat Yaissa bussilipun ostaminen oli aivan jäätävä kaaos. Kukaan ei puhunut englantia eikä mulla ollut mitään havaintoa taaskaan mihin mennä. Samassa bussissa Penangilta ollut ihana tyttö kuitenkin auttoi mua ja pääsin onnellisesti jatkamaan matkaa. Hat Yaista Surat Thaniin menevässä bussissa tutustuin hollantilaiseen Leoniin, se muistutti vähän Satua (<3) niin oli kiva hengailla sen kanssa. Surat Thanissa tarkoitus oli vaihtaa vaan bussista lauttaan jotta ehtisin vielä saman päivän aikana Ko Taolle. Se ei käynytkään ihan niinkuin elokuvissa vaan meidät jätettiin bussiasemalle Surat Thaniin keskelle ei mitään, ja aikamme kyseltyä saatiin selville että satamaan on vielä 80 kilometriä. Elämäni ensimmäinen Tuk Tuk- taksikyyti olikin sitten siinä, kun päästettiin moottoritiellä menemään kovempaa kuin rekat sellaisella pienellä ja maailman heiveröisimmällä kopperolla. Täytyy kertoa että pelkäsin melkein kuollakseni siinä kyydissä. Satamassa päätettiin mennä Ko Phanganiin menevälle lautalle yhdessä, sillä Leoni oli menossa sinne joka tapauksessa joogaamaan ja mä halusin vaan päästä johonkin nukkumaan. Löydettiin halpa ja hyvä kämppä läheltä satamaa meren rannalta Blue Parrot- nimisestä resortista. Aamulla hyvästelin Leonin ja lähdin Ko Taolle menevälle lautalle kohti uusia seikkailuja.

Sunnuntaina aloitin Open Water- sukelluskurssin Big Blue Diving- nimisessä sukellusfirmassa. Paikka oli ihan älyttömän iso, kaksi eri resortia saaren suosituimmalla rannalla, hyvä meininki, ihania ihmisiä ja paljon uutta tietoa. Sunnuntaina saman kurssin aloitti yhteensä 16 ihmistä mutta meidät jaettiin myöhemmin kolmeen pienempään ryhmään. Mun ryhmässä oli kaksi tyttöä ja yksi poika englannista ja toinen poika jenkeistä. Meidän instructor oli G, aivan huippu irlantilainen nainen. Sunnuntai-iltana oli vain pienet palaverit kurssiaikatauluista ja muusta yleisestä ja maanantaina päästiin heti aamulla klo 9 uima-altaaseen harjoittelemaan. Ensimmäiset hengenvedot veden alla oli ihan hirveitä ja oli jotenkin tosi vaikea luottaa siihen että vaikka menee syvemmälle niin henki kulkee vielä. Hengittäminen oli yllättävän raskasta mutta siihen kyllä tottui. Altaan pohjassa tehtiin erilaisia harjoituksia liittyen hätätilanteisiin, ongelmiin vedessä tai muuten vaan yleisesti sukeltamiseen liittyen. Harjoiteltiin laskeutumista pohjaan ja samoin nousemista ylös sillä ensimmäiset metrit sukeltamisessa on kaikista tärkeimpiä. Harjoituksia oli esimerkiksi mitä pitää tehdä jos ilma loppuu, miten pyydetään apua kaverilta tai hengitetään sen kanssa, tai mun henkilökohtainen inhokki jos maski lähtee pois tai siellä on vettä ja miten veden saa pois yms.. Maskin ottaminen tai sen täyttäminen veden alla on ihan kamalaa koska ehkä ainoa asia mikä oli vaikeaa mulle oli olla hengittämättä nenän kautta vaan pelkästään suulla, ja joka kerta meinasin vetästä oikein kunnolla henkeä nenän kautta kun maski oli täynnä vettä. 4 tunnin altaassa olon jälkeen oli kyllä paljon enemmän itseluottamusta mitä aluksi. Lounaan jälkeen loppupäivä oltiin luokkahuoneessa ja käytiin läpi sukellusteknisiä asioita. Illalla syötiin yhdessä rantabaarissa ja mentiin aika pian nukkumaan koska oli aika rankka päivä.

G-team!

Big blue diving

Tiistaiaamuna nousiin jälleen aikaisin ylös ja meillä oli vielä lisää teoriaa ja kalojen opiskelua ja muuta kivaa. Lopuksi ennen lounasta tehtiin Open Water- kurssikoe mikä sisälsi 50 monivalinta kysymystä. Mulle koe oli tietysti paljon vaikeampi kuin muille koska aluksi mun piti ensin opetella kaikki sukellukseen liittyvät sanat englanniksi, tai lähinnä mitä ne tarkoittavat suomeksi ennen kuin tajusin. Kokeessa jouduin aika kauan miettimään mikä osa oli mikäkin ja onneksi kaverit vähän jeesasi siinä vieressä kun tehtiin saman pöydän ääressä rupatellen se koe :D 96% oikein, oli vain yksi väärin. Iltapäivällä lähdettiin ensimmäisille sukelluksille Mango Bayhin ja ”Twins”eille. Ensimmäinen hyppy mereen ja lasku pohjaan oli aivan sairaan jännittävä, en muista milloin olisin viimeksi jännittänyt niin paljon. Ensimmäinen sukellus kesti pinnan alla 42 minuuttia jonka jälkeen pitää tulla takaisin pintaan ja odottaa 1,5h. Sillä välin vaihdettiin sukelluspaikkaa kaksosille ja sukellettiin 44min. Ensimmäiset 20 minuuttia keskittyminen meni pelkästään siihen että pysynkö hengissä ja missä G menee, eikä oikein edes tajunnut katsella ympärilleen miten täydellistä siellä pohjassa oli. Ei riitä sanat kuvailemaan, aivan uskomattoman värisiä kaloja ja koralleja, aivan täydellisen kirkas vesi ja auringonpaiste. Tuntui kuin olisi uinut jossain upeassa akvaariossa. Kaikista mahtavinta oli se kun kalat ei ollenkaan väistäneet kun siellä seassa uiskenteli, ja muutaman kerran kokonainen parvi pyyhälsi meidän läpi välittämättä ollenkaan. Korallit näytti kuin isoilta vuorilta meren pohjassa. Täydellistä. Meren pohjassa tehtiin samoja harjoituksia mitä altaassa. Pitkän päivän jälkeen olin aivan naatti ja illallisen jälkeen mentiin melkein nukkumaan suoraan. Samassa dormissa mun kanssa nukkui 3 aivan huippuhauskaa 3 espanjalaista, kaksi poikaa ja tyttö ja myös kaksi muuta englantilaista tyttöä. Kaikki muut olivat sukeltamassa Open Wateria paitsi toinen englantilainen joka teki advanced- kurssia.

Keskiviikkona oli herätys jo 5:00 kun pakattiin kamat ja lähdettiin kohti Chumphon Pinnaclesta ja White rockia. Ensimmäinen sukellus pelkästään sukellettiin ilman harjoituksia ja mentiin 18 metriin. Tää paikka oli ehkä kaikista upein sillä kaloja oli aivan sairaasti, enemmän mitä aiemmilla kerroilla. Meren pohjassa oli niinkuin yksi iso vuori joka sukellettiin ympäri. Toisella sukelluksella meidän piti hypätä mereen selkä edellä, ja G:n tyyliin hän yksitellen ”ampui” meidät alas laivasta :D Lisäksi tehtiin pakolliset viimeiset harjoitukset mitkä pitää näyttää osaavansa jotta voi saada tutkinnon. Lisäksi heitettiin etu- ja takaperin voltteja ja otetiin horse-ride kisa meren pohjassa. Mulle meinasi käydä hassusti kun jouduin melkein Triggerfishin hampaisiin (ei hajua mikä se on suomeksi), G sanoi että se kävi aivan sairaan lähellä mun jalkaa mutta kääntyi kuitenkin pois, mun pelastus oli se että jatkoin vaan matkaa enkä jäänyt sen alueelle. Ja en edes tajunnut ennen kuin maalla mitä oli tapahtunut. Ja nähtiin aivan jäätävän kokoinen kilpikonna! En voi kyllä sanoin kuvailla tätä upeaa kokemusta, harmitti aivan sairaasti lähteä sillä kaikki muut mun ryhmästä jäi vielä tekemään advanced- kurssia eli 3 sukellusta lisää + night diving! On aivan kauhea himo mennä jo uudelleen ja vielä syvemmälle, vähän lupasin jo G:lle että kun mun työt loppuu niin meen sinne vielä sukeltamaan lisää. Koko keskiviikkopäivän meidän mukana oli kuvaaja joka kuvasi meistä aivan upean pikku elokuvan joka katsottiin sitten yhdessä illalla rantabaarissa kun Martin oli saanut sen editoitua. Mä en saanut sitä mukaani, sillä lähdin liian aikaisin tänään, joten jos vielä haluan sen niin ne voi lähettää sen postissa. Mut se oli upee! Kaikki se fiilis ja näkymät ja hullutukset tallennettuna yhteen videoon. Illalla lähdettiin vielä juhlistamaan meidän valmistumista viereisiin baareihin. Täydellistä!

Väsyneet sukeltajat klo 5:30 aamulla

G!

Yksi väsynyt juhlija jo

Nyt olenkin jo toisella puolella Thaimaata eli Krabilla, sain hyvän ja halvan hotellihuoneen keskustasta ja kävin äsken jo Night Marketilla shoppailemassa täydellistä katuruokaa. Huomisesta en vielä tiedä, katsotaan mihin aamulla huvittaa lähteä! Tällä hetkellä ensimmäistä kertaa nautin hetken yksinolosta. Nauttikaa kuvista oli aivan sairaan vaikea valita kun niitä on miljoooona. Pusuja kotiin xx

Thailand calling

Onkin jo vierähtänyt harvinaisen pitkä aika siitä kun kirjoittelin viimeksi. Ihan alkuun muutama kuva vielä sieltä Kek Lok Si- buddhatemppelistä ja Penang hilliltä kun viimeksi tää bloggeri ei suostunut niitä kaikkia kuvia lataamaan. Olkaapas hyvät:

Rukousnauhoja

Like a rollercoaster to Penang Hill

Tämä viikko on tosiaan mennyt yhtä isoa tulevaa projektia järkätessä. Muutettiin vähän mun työnkuvaa, käyn jatkossa enää muutaman kerran vierailuilla eri vapaaehtoiskohteissa ja keskityn enemmän Community Service Carnevalin järjestämiseen joka on iso tapahtuma toukokuun alussa. Sinne tulee esittäytymään kaikki organisaatiot ympäri Penangia joissa voi tehdä vapaaehtoistyötä, ja samalla he voivat myydä esimerkiksi t-paitoja ja muita itse valmistamiaan juttuja. Tarkoituksena on saada paikanpäälle mahdollisimman paljon vapaaehtoistyöstä kiinnostuneita ja muuta yleisöä. Meidän tiimi on jaettu viiteen pienempään tiimiin esimerkiksi NGOiden hankintaryhmään, sponsoriryhmään, ohjelmaryhmään ja itse kuulun promoryhmään. Mun tarkoitus on ottaa kuvia (jee!) ja tehdä mainos/promovideo tapahtumasta (apua).

Tämän viikon sää on ollut ihanan sateista ja pilvistä, joten ei ole ollut niin tuskaisen kuuma vaikka kuuma aina onkin. Oon jopa käynyt pari kertaa lenkillä ensimmäistä kertaa sitten kolmeen viikkoon..... ja kierrellyt pitkin Georgetownia ja omia kotihuudeja kävellen koska normaalilla kelillä siihen ei pysty. Keskiviikkopäivä meni ostoksilla sillä halusin ostaa itselleni repun tulevaa Thaimaan reissua varten! Illalla meillä oli CSC tapaaminen klo 10 illalla joka kesti yli kolme tuntia. Olin kotona vasta melkein kahdelta yöllä. Yliopistolaiset on niin kiireistä porukkaa että pitää sopia kaikki tapaamisetkin yölle. Sen verran oon kyllä jo malesialaistunut että meen itsekin myös vasta joskus 3 aikaan nukkumaan ja nukun sit vähän pitempään aamulla. Suomessa oon ihan naatti jo joskus 10 aikaan haha :D Viime päivinä oon ollut niin väsynyt ja kun keli on ollut nukkumisen kannalta vähän parempi, niin uni on maistunut kyllä ihan päikkäreitä myöten. Thaimaassa mua odottaa hotelli ilmastoidulla huoneella joten voi olla että nukun pari päivää pelkästään kaikki univelat pois ;)

Tämän annoksen hinta juomineen oli 5 ringiä eli 1,5€

Tänään testasin ensimmäistä kertaa oikein kunnolla suuntavaistoa kun halusin tietää miten lähellä merta tää kämppä oikeasti onkaan, koska googlemapsin mukaan rantaan ei oo kovin pitkä matka. Osa tietää että mulla on tosi hyvä suuntavaisto ja muistan tosi hyvin mistä oon tullut, mutta uudessa paikassa se on aina jännää. Täällä monesti muistan paremmin mitä malesialaiset mihin pitää mennä. Kaikki aina myös ihmettelee miksi haluan kävellä johonkin, kun täällä ajetaan 500 metrin matkakin autolla tai bussilla. Tosin käveleminen on yleensä vaarallista sillä kunnon kävelyteitä ei ole ja liikenne on todella sekavaa ja autot ja mopot ajelee miten sattuu. Kävellen näkee kuitenkin paljon enemmän mitä autosta ja koska haluan ottaa kuvia niin se on kivempaa. Vain väinö puuttuu :( Mulle on tullut lähes pakkomielle löytää kaikki ällöttävimmät paikat ja tietysti ottaa niistä kuvia. Matkallani oon törmännyt aina vain kamalimpiin roskakasoihin ja haiseviin jokiin. Se on jotenkin sanoinkuvailemattoman surullista ja ällöä ja silti haluan löytää niitä aina lisää. 

Tämän päivän rantatehtävä osoittautui kuitenkin lähes mahdottomaksi. Kävelin pikkukatuja rantaan päin ja ylitin yhden moottoritien. Pääsin selvästi hienommalle asuinalueelle mitä tää mun oma kotislummi on, sillä jotkut talot olivat jopa todella upeita uima-altaineen ja suihkulähteineen. Monen umpikujan jälkeen löysin itseni toisen moottoritien vierestä joka olisi pitänyt ylittää. Aiemman moottoritien ylipääseminen oli jo sen verran haastavaa ja vaarallista joten päätin antaa olla ja käppäilin takaisin kotiin. Reissussa meni yli 2 tuntia mutten kuitenkaan eksynyt kertaakaan! Onneksi otin mun vanhat ja rupiset lenkkarit mukaan, niillä on vähän kivempi kävellä kun kesätossuilla. Voin sitten ilahduttaa jotain lasta ja jättää ne tänne.

I made it! Just like in prison break

Pakkomielteinen joki-kuvaus

Lemppari kiinalainen tee

Voin kertoa jälleen mukavan hissitarinan kaikkien hissipelkoisten mieliksi; Lähdin aamulla syömään ja menin hissillä normaalisti alas mutta ovet eivät taaskaan auenneet. Odottelin siinä jonkun aikaa eikä mitään tapahtunut. Sitten pieni paniikki alkoi hiipiä ja painoin kaikkia mahdollisia nappuloita mutta mikään kun ei oikein toimi. Sitten yhtäkkiä hissi lähti liikkeelle ja meni kerrokseen 3 ja jonkun ajan päästä ovet avautuivat. No kävelin sitten rappusia alas kun en enää uskaltanut olla kyydissä.. Muuten kaikki hyvin! Tykkään Malesiasta ja Penangista ja olostani täällä kovasti. Ainoa mikä harmittaa niin spotify on jostain syystä tajunnut että oon ulkomailla eikä anna mun kuunnella enää mitään kappaleita NYYH! Jos joku tietää miten sen saa korjattua niin ohjeita otetaan vastaan.

Töitä onkin tullut tehtyä niin kovasti... että huomenna aamulla klo 5:30 lähtö bussilla Thaimaaseen! Lippu on vaan Hat Yaihin josta vaihdan sitten kohti Surat Thania ja sieltä yölautalla Ko Taolle. Toivonmukaan perillä sunnuntaiaamuna. En ole ihan varma reissun kaikista määränpäistä mutta koitan saada mahdutettua mahdollisimman monta saarta viikkoon. Oon jo niin kyllästynyt kun koko viikon käyttänyt aikani netissä surffailemiseen ja paikkojen etsimiseen. Nyt päätin että lopetan ja lähden vaan reissuun ja katson sitten siellä mihin huvittaa mennä! Ainoa tavoite on sukeltaminen. Ko Taolla on parhaat ja halvimmat mestat joten sinne suunta ensimmäisenä. Nyt uimaan ja sen jälkeen Yukin kanssa leffaan ja iltaa viettämään. Illalla salibandystudio malesialaiseen tapaan keskellä yötä ja aamuyöllä reppu selkään ja menoksi! Koitan postailla myös thaimaasta ensi viikolla jos vain aikaa ja mielenkiintoa riittää. Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin: